Mutta kuitenkin, ihana pieni mies muutti meille viime kuun puolivälissä, ja elämä on alkanut sujua ihmeen helposti. Imetys onnistuu (jos nyt ei satunnaisia rintaraivareita ja kärsimättömyyttä lasketa) ja murunen on ihanan perustyytyväinen, kunhan ruoka tulee heti sillä sekunnilla kun hän haluaa. Muuten menee hermo just!!
Pikkuisen maailmaan saapuminen tosiaan ei mennyt ihan niinkuin ajattelin, melkein 18 tuntia hän teki tuloa, minä en lähtenyt aukeamaan niinkuin olisi pitänyt ja asiaa sitten autettiin tipalla jolloin alkoi tapahtua. Supistukset kovenivat nopeasti mutta ilokaasulla ja kohdunkaulan puudutuksella pärjäsin. (Ja voin kertoa, että se puuduttaminen sattui enemmän kuin yksikään supistus, huusin suoraa huutoa ja paniikki meinasi tulla)
Ponnistusvaiheeseen kun päästiin niin tuli ongelmia, lantiosta mahtui hyvin läpi mutta mun lihakset ei meinannut venyä tarpeeksi ja imukupilla jouduttiin lopulta auttamaan pieni ulos. SItten kävikin ilmi, että vauva oli hörpännyt lapsivettä, joka oli jo siinä vaiheessa iltaa vihreää, hengitysäänet olivat kosteat ja vauva vietiin pois samantien pois toiseen huoneeseen jotta keuhkoissa ja mahassa ollut vesi saatiin imettyä pois. Onneksi pikkuinen kuitenkin parkaisi vähäsen, että kuulin hänen olevan elossa. Sain vauvan muutamaksi minuutiksi mahan päälle, ennenkuin hän joutui happikaappiin ja vietiin keskolaan tarkkailuun. Siellä sitten vietettiin kaikki kolme päivää mitä sairaalassa oltiin. Vauvan sokeriarvot eivät tahtoneet pysyä kohdillaan ja pikkuinen näytti niin avuttomalta ja...en osaa edes kuvailla miltä hän näytti kun yksi letku meni nenään ja toinen käteen ja myöhemmin päähän kun käden tippa lopetti toiminnan. Ja kipeä ja huono varmaan oli pienen olokin, kun imukupista tuli pieni pahka päähän ja lapsi vettä oli kuitenkin jäänyt mahaan. :(
 |
| Mun pieni voipunut rakkaus |
Itse en muista synnytyksestä paljon mitään, mutta mies sanoi, että aika rajua touhua se oli. Ainakin omasta olotilasta päätellen oli ollut juuri sitä rajua touhua, kun olin niin pirun kipeä, down under laitettiin 9 tikkiä ja maha oli niin hellänä kun sitä oli runnottu myös. Kuulemma lääkäri ja hoitaja olivat yhtä aikaa työntäneet vauvaa mahan päältä yrittäen saada hänet ulos, mutta ilman tulosta. Onneksi en muista *puistatus* Ei ihmekkään, että maha oli hieman kipeä.
Jälkeenpäin on tullut flashbackejä joistain jutuista kuten, sillä hetkellä kun vauva syntyi ja sain tietää, että poika tuli niin radiosta soi Pojun Poika saunoo-biisi ja siitä kohta "Meidän poika on tullut kotiin". Miten osuvasti se sopikaan tuohon hetkeen :)
 |
| Kotiin lähtöpäivänä isiä odottelemassa |
