Töissä töitä ja testikeittiötä :)

Koko kevään ja kesän on kiirettä pitänyt, josko nyt löytyisi taas virtaa johonkin muuhunkin kuin vain työhön.
Remppa etenee pikkuhiljaa, pitääkin napsia kuvia keittiöstä, se on laattoja vaille valmis, ihanaa!(Harmi vain että laatat, jotka haluttiin, oli tilaustavaraa, tulee vasta sitten joskus)
Ei uskoisikaan miten ihanalta tuntui kun sai viimein sähköt ja juoksevan veden takaisin keittiöön, isona plussana vielä astianpesukone. I love it <3

Töissä on tullut parina päivänä fixailtua eri näköisiä piirakoita, hiukan tuunatuilla ohjeilla.Meillä on siis aamupalalla aina jotain itse leivottua.
Suolaisen piirakan pohjana oli perusohje, mutta osan normaalista voista korvasin kookosrasvalla. Hiukan hankalaa oli kyllä vaivata taikinaa, koska kookosrasva ei pehmene samalla lailla kuin voi. Mutta hyvä tuli.Idea kookosrasvan käytöstä leivonnassa juontaa juurensa siis paremman puoliskoni heräilevästä karppauskiinnostuksesta. Eli siis yritän olla myös hyvä vaimoke ja kehitellä uutta tapaa tehdä hyvää ruokaa ja tarjottavaa niin, että murukin voi syödä.

Pohjan tein siis näin.
125 g rasvaa (voita ja kookosta, laitoin puolet ja puolet)
3 dl vehnäjauhoja (pitänee testata joku päivä korvata osa jauhoista manteli tai muulla vastaavalla pähkinäjauholla tai hienolla pellavan- tai auringonkukansiemen murskalla)
0,5 dl vettä
ripaus suolaa
Yrttejä, jos haluaa.
Tuplana kun tekee niin tulee pellillinen.

Sisuksiakin kehittelin sitä mukaan kun kylmälaatikoita availin, yhteen piirakkaan laitoin kinkkua, suolapähkinöitä, aurinkokuivattua tomaattia, punasipulia ja brie-juustoa. Oli asiakkaan mielestä oikein hyvää :)

Toiseen piirakkaan laitoin oliiveja, porsaan paahtofilettä, balkan-makkaraa, suolakurkkua, marinoitua valkosipulia ja tuorepaprikaa.

Kolmanteen meni kylmäsavulohta, oliiveja, tilliä, käsinkuorittuja katkarapuja ja vaaleaa tonnikalaa.

Ja neljänteen tuli taas palvikinkkua, metvurstia, suolapähkinöitä, suolakurkkua, marinoitua valkosipulia ja mozzarellaa.

Täytteen päälle kaadoin muna-maito/kerma sekoitusta tai korvasin osan maidosta/kermasta kermaviilillä. Niin monta desiä nestettä kuin on kananmuniakin. Ja hyvä tuli. Ainakin iltavuorossa en enää löytänyt piirakan jämiä kylmiöistä, eli kaikki oli maistunut :)

Tein myös eräänä päivänä omena-päärynä-fariinisokeripiirakan, voitaikinasta. Valmiista sellaisesta siis. Pohja muutamasta palasesta, tuoreet hedelmäpalat ja fariini päälle ja kansi toisista taikinapaloista. Vähän kermavaahtoa kylkeen ja nams!

Nyt on vuorossa sitruuna-vanilja-mustikkapannari. Saas nähdä miten onnistuu.
-> Hyvin onnistui ja maistui :D
Normaaliin pannaritaikinaan lisäsin vain yhden sitruunan kuoren raastettuna + mehut. Mustikkahilloa muutama ruokalusikallinen maun mukaan ja hyvä tuli.
Kuvia ei harmi vain tullut napsittua kun kamera jäi kotiin.

Sisustusunelmia

Rempan ja kaaoksen keskellä tekee ihan hyvää välillä ajatella jo valmista kokonaisuutta ja suunnitella (lue: haaveilla ) mahdollisia sisustusjuttuja, jotka voisivat sopia siten valmiiseen olohuoneeseen ja keittiöön. Remontti siis kattaa kyllä koko talon, mutta näin ensimmäisenä kohteena on em. huoneet. Etsinnän kohteena on ollut pari seinälamppua ja kattovalaisin ja tietenkin sohva ja mattoja jne jne.
Satuin katsomaan tänä aamuna mtv3:n nettitv:stä vanhoja T.i.l.a:n jaksoja ja bongasin ainakin omasta mielestäni tällä hetkellä täydellisyyttä lähentelevät seinävalaisimet:
Irina Påttn suunnittelemat Wall Flax-valaisimet:

Wall Flax

Samalta suunnittelijalta löytyy myös tämä lamppu:

Ellipse Pendant

Kuvat: Lumidesign
Irina Påttn tuotteet ovat ihanan yksinkertaisia, niissä ei ole turhaa krumeluuria ja hörhelöitä ja pidän myös hänen värivalinnastaan, valo tulee pehmeänä vaalean varjostimen läpi.
Pitää varmaan lähteä paikalliseen jälleenmyyjään katsomaan lamppua livenä ja taivutella siippa mukaan.

Sopivaa sohvaa en ole vielä bongannut, mutta tuoleja jos minkälaisia, tanskalaisen suunnittelijan, Arne Jacobsenin Muna-tuoli saattaisi olla yksi haave.

Ja Harri Koskisen suunnittelema K-tuoli toinen :

Näiden alle olisi Woodnotesin paperimatot kuin tehty.

New York

Ja keittiöön ehkä Pappelinan muovimatto.

Svea Champagne

Nämä toimisivat niin hyvin tuleviin väreihin ja tyyliin, mutta pahoin pelkään että hinta nousee taivaisiin. Tietysti tinkiä voi sitten jostain muualta, mieluumin hankkii sellaista tavaraa, joka on juri sellainen kuin pitää, siis ajaton ja kestävä, jota ei tarvitse vaihtaa heti parin vuoden päästä kun se on auttamattomasto out tai kulunut pilalle tai jopa rikki.


Mutta vielä ovat nämä unelmia. Ehkä sitten syksymmällä voi alkaa oikeasti miettiä näitä, kun alkaa talo näyttää siltä että tänne voi tuoda sisään joitain mukavuuksia ja silmäniloa ilman pelko niiden rikkoutumisesta ai likaantumisesta, remontin keskellä kun leijailee rakennuspölyä ja aina ei tule katsottua onko vaatteissa tai käsissä vaikkapa maalia tai jotain muuta kuraa kun koskee tavaroihin.
Mutta sinne asti saan kesäauringosta nauttien haaveilla ja suunnitella kaikkea mukavaa. Ja säästää rahaa sen kaiken kivan ostamiseen :)

Äitienpäiväbrunssi

Äitienpäivä tuli ja meni, surukseni en omaa äitiäni tai mummoja nähnyt kun asuvat niin kaukana. :(
Anoppi ajoi kuitenkin melkein saman asian, kun niin onnekas olen, että omaan yhden parhaista anopeista mitä voi olla. Lucky me :)

Napsin muutaman kuvan herkuista, joista moni äiti pääsi rakkaidensa kanssa nauttimaan, voi kun oma äiti ja mummot olisivat myös päässeet paikalle.Pitänee järjestää heidän kanssaan pieni herkkuhetki kun taas nähdään vajaan parin viikon päästä.

Todellakin tuorepuristettua appelsiinimehua

                                                   

        Smoothie

                                                             

Suklaamarenkeja

 

Prinsessakakku

Tuloksena oli varmaan melkein poikkeuksetta ähky, herkkuja oli niin paljon ja kaikkea piti ja halusi maistaa. Ja ihanalta ne maistuikin.Nams!

Kalajuttuja

Kalastelu on ihan mukavaa ajanvietettä, kunhan tulee kalaa. Meillä kalastelu on lähinnä juuri ajanvietettä, useimiten ei siis saatuja kaloja pidetä vaan ne päästetään takaisin veteen. Mitäpä nitä suotta tappamaan, jos ei aio ruoaksi valmistaa. Ei sillä etteikö kala olisi hyvää.

Valitettavasti minua ei ole kovin pitkällä pinnalla ja kärsivällisyydellä siunattu, joten olen ollut monta kertaa lähellä heittää virvelin kalojen seuraksi meren pohjaan kun ei tule yhtään nykäisyäkään. Vielä en ole sitä tehnyt.

 Oikeiden kalojen sijaan erään kerran sainkin napsittua muutaman kuvan pikkukalaparvesta joka pyöri venelaiturin kupeessa. Kerrankin sattui olemaan aikaa tiirailla laiturilta mereen kun pienemmän veneemme moottori sattui hajoamaan yllättäen ennen kuin edes päästiin lähtemään minnekkään. Onneksi meni siinä vaiheessa eikä sitten keskellä merta. Olisi ainakin ollut kuntoilua kerrakseen kun olisi yritetty soutaa takaisin laituriin.

Kuten jo sanoin, pidän kalasta ja monesti lautaselta löytyykin siikaa, usein itse kalastettua tai vähintään kalasatamasta haettua. En ole mikään mestari valmistamaan sitä, mutta totesin että siitä saa hyvää kun paistaa fileet pikaisesti sitruunavoissa, viereen keitettyjä perunoita ja suppilovahveromuhennosta. Nams!

Sitruunavoihin kannattaa käyttää kirkastettua voita, ja sitruunan voi puristaa suoraan pannulle. Jo ei pidä sitruunasta, lime ajaa saman asian. Kalaa kannattaa pitää ihan pieni hetki lihapuoli pannua vasten ja kääntää sitten nahka alaspäin ja antaa kypsyä.
Suppilovahveromuhennokseen tarvitsee 3-4 dl suppilovahveroita, 1 sipuli, n. 3 rkl voita, 3 rkl vehnäjauhoja ja 2 dl kermaa ja kasvisliemikuutio, Kannattaa käyttää aitoja aineita, tarkoitan voita ja kermaa, maistuu paljon paremmalle :D
Pilko sienet ja sipuli ja kuullota kuumalla pannulla voin kanssa. Lisää hetken päästä vehnäjauhot ja turvota niitä hetki vielä pannulla ja lisää sitten kerma ja kasvisliemikuutio. Maustaa voi vielä hitusella musta- tai valkopippuria.Muhennokseen voi myös lisätä maustettua tuorejuustoa jos haluaa hieman eri makua mukaan.

Ja tietysti sieniä voi vaihdella, korvasienistä ja kanttarelleistakin tulee herkkumuhennos. Täytyy vain muistaa korvasienien kanssa oikea käsittely.

Vesille venosen mieli

Pikkuhiljaa lähestyy veneen vesillelasku aika. Silloin kun nämä kuvat on otettu oli todella kylmä pohjoistuuli joka laittoi kapuloita vesillelasku suunnitelmiin; suuria jäälauttoja lipui hiljalleen avomereltä rannan läheisyyteen, eli ei pääse meidän pikkupaatti vielä uimaan. Ja ei riitä että niitä jäitä ei ole satama-altaassa vaan niitä ei saisi olla pahemmin enää merelläkään, jos mökille aikoo mennä.

 

 Veneilyilmoja ja aurinkorantaa kaipailen.

 

Rantaleijona :) 

 Näitä näkymiä ja mielenrauhan fiiliksiä odotellessa.

Kesän korkoja

Ihanaa kun on taas aurinkoista ja lämmintä. Otin varaslähdön kesäkenkäkauteen ja olen kipsutellut viimeiset pari päivää kaupungilla asioilla käydessä korkkareissa ja ilman sukkia. Ihanaa!
Saas nähdä kostautuuko flunssana, vielä kun en ole tälle keväälle sairastanut minkäänlaista flunssaa tai mahatautia tai mitään muutakaan mitä on ollut liikkeellä, vaikka melkeinpä kaikki ihanat työystäväni ja avomieheni ovat kaikki olleet vuorollaan sängynpohjalla potemassa mitä ilkeämpiä kausiflunssia sun muita pöpöjen aiheuttamia tauteja.

Rakastan korkokenkiä, tunnen itseni naisellisemmaksi kun laitan jalkaan sievät piikkarit ja vielä näillä lämpötiloilla vaikka pillifarkut. Kiva paita ja nahkatakki ja tyyli on taattu. Siis minun tyyli :) Kauneushan on kuitenkin katsojan silmissä. Nämä kengät ovat yhdet suosikkini, eivät kylläkään mitkään everyday-käyttökengät, mutta silti niin ihanat. Käytän kun vain saan tilaisuuden. Turkoosit ovat Biancosta ja pinkkivioletit ovat Andiamosta.

Nämä kengät olivat löytö spr:n kirpparilta, vain 3 €. Joskus käy hyvä tuuri :)

Mukavuudeltaan ei korkokenkiä voi kyllä kehua, ei ne kaikkein parhaat ole vaikkapa töissä pidettäväksi, kun jaloillaan joutuu seisomaan suuremman osan ajasta. Joskus on tullut mietittyä pitkäksi venähtäneen tanssipainoitteisen illan jälkeen, että kuka piru keksi naisen kidutusvälineen nimeltä korkokengät. Mutta kiireisen ja pitkän jaloilla vietetyn päivän jälkeen on silti ihana laittaa korot jalkaan.Vaikka vain hetkeksi <3

Parasta palvelua

Haluaisin jonkin ihanan kevät ja kesätakin, kankaisen sellaisen, nahkaisia kun jo kaapista löytyy.
Ihan yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, pieni kun kooltani olen, on usein jopa S tai XS kootkin liian suuria.

Tämä olisi aivan ihana D&G:n takki, mutta "hiukan" liian kallis miun budjettiin; vain n. 800 €, joten se saa jäädä kauppaan odottamaan jotain muuta ostajaa, vaikka olisi kuinka ihana. Mutta ainahan saa haaveilla :)

Löysin ihanan trenssin Vilasta, mutta kokeiltuani kyseisestä mallista kokoa S, näytti se päälläni teltalta. Voi masennus. Ja liikkeessä ei ollut kyseisestä takista koko XS, mutta ihana myyjätär tilasi minua varten sellaisen, jotta saisin sovittaa. Iloani ei vähentänyt edes se, että myyjätär epäili myös koon XS olevan minulle liian iso. Mahtava palvelu oli siis iloni aihe tässä.
Ja tarttui liikkeestä kuitenkin mukaan farkut sekä farkkusortsit joiden valinnassa sama ihanan avulias ja myyntitaitoinen myyjätär auttoi. Ei turha reissu kuitenkaan.
Olen todella nirso ostamaan vaatteita, mutta köyhän ei kannata ostaa halpaa tai laadutonta tavaraa, koska pidemmän päälle se kostautuu. Ja valitettavan usein juuri se kallein vaate on se täydellisesti istuva, jota ei tarvitse heti oston jälkeen ompelukoneen ääreen kiikuttaa tuunattavaksi, koska vyötärö on liian iso tai lahkeet liian pitkät tai istuvuus on jostain kohtaa huono.
Ostopäätökseeni vaikuttaa myös saamani palvelu, itsekin kun asiakaspalvelija ammatiltani olen. Jos palvelu on huonoa, jää usein ostos ostamatta vaikka mieli muuten tekisikin, mutta hyvää palvelua saatuani, olen valmis katsomaan jonkin verran virheitä sormieni läpi ja kenties maksamaan hieman enemmän ja taatusti tulen uudestaan.

Näin kävi myöskin keittiömme kanssa. Remontoimme siis armaan avomieheni kanssa rintamamiestyylistä omakotitaloa, jossa työn alla on ollut jo kauan keittiö; kaikki entinen koneita myöten pois ja uusi keittiö tilalle. Pyysimme tarjouksia useammasta paikasta, mutta yksi oli alusta saakka yli muiden, mutta joka hylättiin kuitenkin tämän palveluasian vuoksi. Avomieheni hermostui yrityksen asiakaspalvelijaan, ja tuumasi että jos muualta saadaan edes lähes tällainen keittiö niin se otetaan, tähän firmaan ei rahoja kanneta jos ei ole pakko. Ja pakkohan ei ollut :) Ja tänäänhän se meidän kauan kaivattu ja suunniteltu keittiö sitten pitäisi saapua.  Kauan kaivattu siksi, ettemme halunneet mitään standardi holvikaarikaapinovilla varustettua puunsävyistä, massakeittiötä, vaan omannäköisen, vaalean ja toimivan keittiön niissä puitteissa mitä talon keittiö ja budjettimme antoi myöten. Tällaiset kaapin ovet valitsimme ja muutama lasivitriiniovi lisäksi.

Nyt sitten vain odotellaan kuorma-auton saapumista. Kuvia sitten myöhemmin, kunhan saadaan kaapit seinille.

Maalaiselämää

2008 syksyllä olin opiskelijavaihdossa Turkin Antalyassa ja siellä ollessa tuli reissattua eri puolilla Turkkia.
Yksi näistä paikoista oli Bozova-niminen pieni kylä, joka ei ollut turismilla pilattu. Pääsimme vaihtariporukalla käymään siellä erään apunamme toimineen turkkilaisen ystävämme perheen luona, ja reissu oli unohtumaton kaikessa alkeellisuudessaan.

Kylässä ei ollut mitään shoppailu mahdollisuuksia tai muutakaan kaupallista toimintaa, ainakaan niin että sen olisi huomannut.

Tässä talossa olimme vieraana. Ulkonäkö pettää, talo oli hyvin siisti ja mukava sisältä.

 

Leivän valmistusta. Kylän naiset paistoivat paperin ohutta leipää suuria määriä kerralla. Leipä oli tuoreena ja lehmän- ja vuohenmaidosta tehdyn voin kanssa todella hyvää.

                                                                      Ajopeli :D

                                                               Okraa

 Majapaikan terassin katosta kasvoi makeita rypäleitä, oli luksusta saada syödä niitä suoraan köynnöksestä. Pieniä asioita jotka jäävät mieleen.

 

Elämäntapa kylässä oli kovin alkeellista, mutta jälkeenpäin tunsin itseni virkistyneemmäksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pieni paluu juurilleen antoi aihetta ajatteluun, että tarvitsemmeko oikeasti kaikkia niitä hyödykkeitä ja elämän helpottajia mitä meillä Suomessa on. Tunsin tällaisen vaihtoehtoloman olevan parempi itseni kannalta, vastapainoa nykyajan hektiselle elämäntyylille, hetken pysähdys kaiken kiireen keskellä.
Loved it.

Lupaus kesästä

Tykkään kukista, kaikenlaisista sellaisista, ja viherpeukaloakin löytyy jonkun verran. Siis kaikkia kukkia en ole onnistunut tappamaan :)

Nämä pienet chilin alut ovat nyt olleet erityisiä silmäteriä, kun chili ei kuuleman mukaan ole helpoin kasvattaa. Ainakin vielä ovat hoidossani kasvaneet.

 

"Kukkuruukut" askartelin aikani kuluksi kissanruokapurkeista, lahjanarusta ja huopakukista ja oikein tyytyväinen olin. Käytin maalaukseen öljypohjaista maalia, se tasottuu itsekseen vesiohenteista paremmin.

Tausta ei ole kaikkein kaunein, täällä remontin keskellä ei ainakaan vielä kovin siistejä pintoja löydy, josko sitten ensi viikolla kun vihdoin saadaan kauan kaivattu keittiö paikalle.

Tykkään rosmariinista mausteena, se antaa hyvän maun kaikenlaiseen lihaan tai kasvislisäkkeisiin. Se vain ei ole helpoin elossapidettävä, tai sitten mie en vaan ossaa. Jospa tämä pysyis elossa edellisiä pidempään.
Tausta on seinäpeitteiden alta löytynyt hirsiseinä, joka maalattiin valkoiseksi. Siitä tuli ihan kivan näköinen, vaikka minulla oli epäilykseni asiasta. Onneksi murulla oli selkeä näkemys asiasta :D

Onnikin on pysynyt talossa, mikäli tätä kukkaa on uskominen :)

 

 Sain naistenpäivänä tämän ihanan värisen ruusubegonian raksulta ja vielä se vain jaksaa kaunistaa ruokapöytää.
 

 Tällaisia sitten meillekin enemmänkin kunhan joskus saadaan remontti siihen vaiheeseen että voi miettiä sisustuksen näinkin pieniä yksityiskohtia :) Tämä siis on anopin kaunokainen.

Kauniit kukat piristävät ainakin miun päivää ja saavat hymyilemään vaikka ulkona sataisi vettä.
Ne ovat kuin lupaus kesästä <3