Kevättä ilmassa

Kyllä se kevät pikkuhiljaa tulee :)

Jääpuikot sulaa hyvää vauhtia

Naapurin lihakarjakin nautti auringosta

Ihanaa päivää!!!

Ihana päivä lumipyrystä huolimatta

Tänään oli THE päivä, tai yksi sellainen. Pääsin viimein kampaajalle ja meikkaajalle, koska tänään otettiin myös masukuvia, tuli hiusten laitto tosi tarpeeseen. Alkoi letti olla sellainen harakanpesä ettei ilman hattua voinut ulos lähteä.
Masukuvista tuli kyllä niin kauniita <3 Kuvaajana toimi Jukka Vähälummukka.
Laitan niitä vähän myöhemmin kunhan saan viimeistellyt versiot itselleni.

Meikki näkyy hyvin tässä, yritin varjella sitä kun viiletin anopin luokse odottelemaan kuvausta. Halusin hyvin kevyen ja pehmeän meikin ja sain sitä mitä halusin. Itse en osaa oikein linereita tehdä, olen muutenkin aika arka meikkaamaan vahvempia tai oikeastaan minkäänlaisia meikkejä, mutta tämä oli kyllä hyvä. Silmät aukesivat eri lailla ja iho näyttää niin hyvältä. :)
Hiuksetkin näkyy vähän. 

Näissä näkyy hiukset paremmin, valo ei vain tee oikeutta niille. Väri oli aivan ihana, ja kampaajani laittoi vielä ihanat kiharat kuvausta varten.
Iso kiitos Salon Beautyholicin tytöille! Ootte parhaita <3

Kestovaippailua ja kantoliinailua

Innostuin sitten kunnolla kantoliinailusta ja sen kautta kestovaippailusta. Yritän ajatella ekologisesti ja ympäristöä säästävästi, joten ajatus lähti ehkä alunperin siitä sitten.
Haluan vauvalla olevan mahdollisimman hyvä ja turvallinen olla (ja luulen vahvasti etten halua aarrettani paljoa sylistäni edes pois laskea) ja aloin lueskella tietoa vähän sieltä ja täältä. Tottakai pieni viihtyy varmaan parhaiten sylissä, mutta en halua itse olla aivan toimintakyvytön, kädet sidottuna vauvan kantamiseen, joten aloin selvitellä muita "kantomahdollisuuksia", ja kuvaan astuikin kantoliinat, jotka tuntuivat sitä fiksummalta mitä enemmän tietoa hankin. Vauva on lähellä missä sen on turvallinen olo, kädet saa vapaaksi ja jos vauvelilla sattuisikin olemaan koliikkia tai muuta vastaavaa, liinassa olo helpottaa, kun vauva liikkuu äidin liikkeiden mukana. Liinailu on ergonomisempaa sekä vauvalle että kantajalle kuin rintareppu ja aivan ylikätevä liikuttelutapa varsinkin kun mennään mökille, joka ei ole helpoimman kulkureitin päässä.Möksä sijaitsee siis Merenkurkun ulkosaaristossa. Sinne ei paljoa vaunuja lykitä tai turvaistuinta kanneta, kun veneessä ollaan tai kallioilla/metsässä liikutaan. Infoa haeskellessa törmäsin vahingossa Minni Niemelän kirjaan Kantoliina ja kestovaippa, jossa asiaa oli selvitelty perinpohjaisesti. Voin suositella sitä lämpimästi. Infoa löytyy myös kantoliinakanavan nettisivuilta.Liinoja on niin montaa erilaista, joten voi viedä aikaa löytää omanlainen.

Tämän seurauksena pitihän se ensimmäinen oma kantoliinakin ostaa. Uutena en halunnut periaatteen vuoksi sitä hankkia, koska ihan  peruskantoliinatkin maksavat uutena hunajaa, ja esimerkiksi huuto.netistä saa huomattavasti halvemmalla aivan yhtä hyviä. Riippuu mitä on valmis maksamaan. Ja toisekseen, entäs sitten jos beibi ei viihdykkään liinassa? Kun kaikki vauvat kuulemma eivät niin tee. Ei harmita niin paljoa, kuin jos olisi ostanut uuden kalliin liinan :)

Baby Bundler trikoinen kantoliina

Sidontojen teko vaatii hieman viitseliäisyyttä ja opettelua, mutta eiköhän siihenkin aikaa riitä :)
Jos vauveli sitten viihtyykin liinassa, saan ostella niitä enemmänkin :) Hmm...isille ehkä helpompi rengasliina...Haaveilut vielä sivuun kunnes pikkuinen käyttäjä kertoo mielipiteensä.

Ekologisen ajattelun kannalta innostuin kestovaipoista joista Niemelä myös kirjoitteli. Laskeskelin, että kertakäyttövaippoihin menee vuodessa, riippuen kulutuksesta, monta sataa euroa ja voi luoja sitä jätemäärä minkä jo pelkästään yhden lapsen vaippakulutus jättää jälkeensä!! Ei käy minun ajatus- ja arvomaailmaan, eikä onneksi toinen puoliskokaan innostu ajatuksesta, että jätemäärä kasvaa, sen mukana jätemaksut ja kertisvaippojen käyttö tuntuu samalta kuin heittäisit rahaa roskiin. Kertiksen voit käyttää vain sen kerran ja sitten roskiin. Ei ole järkeä. Joten se on sitten sekä minulla, että isillä vaippojen taittelun ja käytön opettelu edessä. Alkuun voi käydä hassusti, tulee pissit tai kakat läpi, mutta niin voi käydä myös kertisten kanssa. Mutta ei se mitään, opetellaan. Vaivaa tulee pesurumban pyörittämisestä ja vaippojen viikkailusta, mutta pyykkiä pestään muutenkin. Onneksi pyykkäys ei ole suurin inhokkini kotitöissä :)
Kestojen hyödyksi voi laskea myös sen, että vaihtoväli on lyhyempi, jolloin vauva saa nauttia ilmakylvyistä useammin ja todistetusti kestoilla pidetyt lapset ovat oppineet kuivaksi nopeammin, eivätkä kärsi vaippaihottumista sun muista kertisten aiheuttamista yliherkkyyksistä. Ja kestot ovat mukavamman näköisiäkin, vai kuinka :)

Ihania retro vaippakuoria

Taskuvaippoja ja kuoria

Harsovaippoja

Popolinin all in one vaipat ja villahousut jotka toimivat kosteussulkuna

Natural Babyn all in one-vaipat, ainoat jotka olen uutena ostanut

Rahallisesti ajatellen, onhan kestovaipoilla hintaa, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, ja kun niitä ei enää tarvitse, ne voi myydä eteenpäin. Itse olen ostanut vain kaksi all in one-vaippaa uutena(mistä tämä kaikki lähti), kaikki loput käytettynä huuto.netistä, findit.fi:stä ja facebookin nettikirpparilta. Ekologista ja kätevää. Huomattavasti edullisempaa ja ei tue nykyistä kulutusyhteiskunnan ajatusta. Kierrätys kunniaan :)
Jos vielä sattuu olemaan kätevä käsistään, voi vaippoja ja villahousuja tehdä itse. Tämän kunnian olen hivuttanut anoppikokelaalle ja omalle äidille :) Paljon erilaisia ohjeita ja tietoa löysin kestovaippainfon ja kestovaippayhdistyksen sivuilta.

Ihana aamu, lovin' it!

Kun takana on seitsemän työvuoroa putkeen, joista kuusi aamuvuoroa, tarkoittaen herätyskellon ärsyttävää ääntä klo 5 (minun tapauksessa aikasemmin ilman kelloa) ja hektistä päivää klo 15 saakka, voi sanoa , että tuntui ruhtinaalliselta nukkua viime yö vain kahdella herätyksellä (eli todella hyvin), ja herätä vapaapäivään ja siihen, että ulkona on ihana auringonnousu. Tää ei voi olla muuta kuin hyvä päivä :) Siis äkkiä pihalla käymään jotta ehdin saada edes pari hätäistä kuvaa ennenkuin aurinko nousee korkeammalle. Sitten kissu sisälle ja aamukahvi käteen ja koneelle. Enää seitsemän työvuoroa jäljellä, sitten saakin jäädä pitkälle lomalle. Can't wait!

Fiilistä ei pilaa edes ulkona odottavat lumityöt,pyykkivuori ja likaiset astiat. Onneksi on koneet keksitty pesemään ne :) Seiniäkin täytyy hioa, jos vaikka saisin huomenna maalata sen viimeisen pätkän alakerrasta, mikä on kaivannut hieman fixausta..
Ja eilen oli hmm...se kulkee varmaan perhevalmennuksen nimellä, (täälläpäin siis synnytysvalmennus on lopetettu :( ) käytiin kuuntelemassa ja katselemassa vauvan käsittelyä sun  muita käytännön juttuja vauvan hoidosta ja syöttämisestä, hain äitiyspakkauksen ja posti toi vielä paketillisen kestovaippoja, (oon ihan hurahtanut kestoiluun ja kantoliinailuun) ihan huippupäätös illalle. Ai niin, saatiin vielä murun kans yksi palkki omalle paikalleen kattoon, jotta listottaja voi tulla tekemään työnsä loppuun.
Mutta nyt jos alottelis hommia, vaikka linnun häkin siivouksella ja pikaimuroinnilla. Sitten jos siirtyis pyykkien pariin. Tai toisinpäin. Nyt kun edelleen pystyy tekemään kaikkea, niitä liitoskipuja sun muita vaivoja odotellessa, vielä kun ei ole mitään sellaisia ollut vaikka d-day on vajaan kahden kuukauden päässä. Helpolla olen päässyt kun kuulee muiden oloista. Jaksuja heille.
Kiirettä pitää kun iltapäivällä onkin kestovaippainfo (tätä on odotettu), jospa viisastuisin hieman siellä, vaippoja ja käyttötapoja on niin montaa erilaista.

Joten näillä mennään, ha det så bra!!

Aikaa mietiskellä syntyjä syviä.

Olen ehkä hiukan kontrollifriikki, mutta haluan suunnitella synnytystä edes vähän etukäteen.
Vähän siinä mielessä, etten tietenkään pysty itse päättää milloin ei enää niin pieni perhonen tulee maailmaan vaan paremminkin millä tyylillä, luomuna vai lääkkeellisellä kivunlievityksellä, sun muita juttuja vaikka ainahan on se mahdollisuus, että jotain menee vikaan ja joudutaan tekemään sektio tai muuta vastaavaa. Mutta ei nyt saa maalata piruja seinille. Kaikki menee hyvin.

Jotkut tuntuvan vannovan mahdollisimman vahvaan lääkitykseen, jottei sattuisi, mutta minä alan olla sitä mieltä, että luomuna mennään tai ainakin yritetään. Luonto on hoitanut homman ihan hyvin ennenkin ja hoitaa edelleen. Kestän kipua suht hyvin, mutta eipä se liika kipu ole tietysti hyväksi vauvallekaan, jos äiti on kaikki lihakset pinkeänä ja lopulta liian väsynyt enää ponnistamaan kivun takia. Mutta yrittää ainakin haluan. En tykkää muutenkaan syödä lääkkeitä kuin pakon edessä ja neuloista en pidä sitäkään vähää. Ajatuskin, että selkärankaani työnnettäisiin piikki tai edes minnekään muuallekaan, ei houkuttele. Ainut poikkeus on aquarakkulat, niiden merkeissä saa neulata.

Olen lueskellut jo jonkun verran lääkkeettömästä kivunlievityksestä esimerkiksi täältä bebesinfon sivulta ja tältä nettisivulta ja tästä gradusta. Ja inhimillisemmältä nuo vaihtoehdot tuntuvat kuin lääkkeet.
Toivon myös, että kyseisessä sairaalassa on tarjota enemmän vaihtoehtoja lääkkeettömään kivunlievitukseen kuin lämpöhaude ja hieronta. Fysiopallon taidan lainata äidiltä jo kotiin, en halua edes sairaalaan ennen kuin on pakko, joten jonkinlaiselle kivunlievitykselle on varmaan tarvetta kotonakin.

Ehkä minussa asuu pieni masokisti tai viherpiipertäjä joka haluaa uskoa luonnon voimaan, ovathan lukemattomat naiset ennen minua saattaneet lapsensa maailmaan ilman kipulääkkeitä. En osaa ainakaan vielä pelätä tai jännittää, luotan kehooni ja vauvaani, joka jollain ihmeellisellä tavalla tietää kuinka pitää toimia kun aika on kypsä. Asiaan tietysti vaikuttaa myös se, että äitini ja siskoni ovat synnyttäneet luomuna. Ja heihin ei kuulemma ole koskenut kovinkaan kovasti. Tähän ajatukseen yritän luottaa, samasta puusta kun olen kuitenkin veistetty, katsotaan sitten kestänkö.

Isyyspakkaus

Mietiskelin jossain vaiheessa, että kerran on äitiyspakkaus, niin miksei sitten isyyspakkauskin, vaikka se pitääkin minun itse koota. Raskaus on vielä nykyäänkin, yllätyksellisesti, hyvin äiti keskeistä ja halusin, että ainakin tämän vauvan tuleva isä tuntisi olevansa edes jollain lailla mukana mahan kasvatuksessa, onhan maha-asukki kuitenkin puoleksi hänen aikaan saannostaan.
Olin ehkä hieman malttamaton pakkauksen antamisen kanssa, jälkeenpäin olisin keksinyt vaikka mitä lisäiltävää sinne, mutta...
Tältä lopputulos näytti :

ja paketista löytyi:

ihanat body ja sukat

Unisex-harso ja pehmokirja

Pikkuinen tutti, soiva mobile ja uuden vauvan käyttöhjeet :)

Club for fiven uusi levy, joka sai mut ainakin itkemään, joten sopii vauvan kanssa herkistelyyn :)

Batterya unettomiin öihin tai niiden jälkeisiin aamuihin ja siideri ja Polly pussi pieneen itsensä palkitsemiseen, kun sellainen tuntuu aiheelliselta

Pakkaukseen olisi voinut lisäillä vielä esim. muovihanskat, korvatulpat, tuttipullon, vauvaöljyn ja kantoliinan.
Mutta kaikkea noita ehdin hankkia vielä myöhemminkin :)


Tällaista tänään, taidan lähteä siistimään itseäni ensimmäistä perhevalmennusta varten. Kiva nähdä muitakin kevätmammoja, kun en fysioterapeutin aikaisemmin pitämään tilaisuuteen päässyt.

Pentikiä lisää, kiitos.

Kävin toissapäivänä hakemassa Vaasan Pentik-shopista voiastian, kun alkoi ärsyttämään voin pyöriminen omissa kääreissään pitkin jääkaappia. Ei kauhean hygieenistä eikä varsinkaan esteettistä. Joten suunta kaupunkiin ja tällainen lähti mukaan:

Tykästyin vanilja-sarjaan ja seuraavasta tilistä täytyy varmaan hakea kahvi- ja teepurkki :)

Kuvat on Googlen kuvahausta.

Onhan näillä hintaa tavallista markettipurkkia enemmän, mutta minkäs teet, on ne hienot :)
Väreiltään ovat minun makuuni ja näyttävätkin vielä hyvältä esillä keittiössä, ei tarvitse purkkeja aina piilotella kaappeihin tai muihin piiloihin.

Hrrr, kun on kylmä!!!

Ei saisi valittaa kun talvi nyt viimein tuli, mutta näillä pakkasilla väkisinkin alkaa viluttaa. Ainakin jos sisätiloissa mittari näyttää aamulla ikkunan vieressä 13 astetta...Äkkiä tuli uuniin ja toivomus pattereiden asennuksesta eteenpäin.

Ikkunoiden pakkastaidetta

Ihana olisi ulos mennä kun aurinko paistaa ja ilma olisi raikas, mutta noilla pakkasasteilla tuntuu hengitystiet jäätyvän tukkoon.

Tykkään siis talvesta, ollaan parina viime vuonna käyty näihin aikoihin viikko lomailemassa Ylläksellä laskettelun ja rentoutumisen merkeissä, mutta sattuneesta syystä jäi reissu tekemättä tänä vuonna. Vaikka en kasvavaa mahaa vaihtaisi mihinkään, olisi mulle saattanut muutama harmin aiheuttama kiukunpuuska tulla kun muut lähtee mäkeen ja mä saan jäädä rinteen alle ruikuttamaan tai afterskihin juomaan kuuma kaakaoöverit. Ilman alkoholia, of course. Ei sillä etteikö kaakao olisi hyvää. Silloin tällöin. Parasta kaakaota on itse tehty, joko ihan kunnon suklaasta tai sitten hyvästä suklaakastikkeesta kuumaan maitoon tehty ja vaikka kanelilla maustettu herkku. Ja kermavaahtoa unohtamatta :)

Kaakao kermavaahdolla ja kanelilla maustettuna, nams :)

Säälittää jo ajatuskin, mitä toinen puolisko olisi saanut sillä reissulla kestää kun mun sisäinen känkkäränkkä olisi saanut selätysvoiton silloin tällöin. Kun nyt viime aikoina on tuntunut noita äkillisiä leimahduksia olevan useampikin...Onneksi murulla ainakin vielä tuntuu olevan ymmärrystä mun ailahteluja kohtaan <3

Ainut ilmaantuva ongelma alkaa pikapuoliin olla toppatakkien ja -housujen kiristys. Vyötärö alkaa olla niissä lukemissa, että vähän kaikki takit ja housut kiristävät ja puristavat, ja en millään raaskisi ostaa uusia enää vain parin kuukauden vuoksi. Pitänee omia joku miehen takeista, niiden luulisi sopivan vielä hetken, housuista en ole enää niin vakuuttunut :)
Olen vissiin hieman omituinen nainen kun en halua uusia vaatteita ostaa, mutta en näe järkeä tuhlata isoja summia rahaa vaatteisiin, joita ei ainakaan heti tule käytettyä enempää, tai ne eivät vaan istu päälle enää pikku pomon saapumisen jälkeen. Pihi olen. Tai sitten salaa ajattelen, että saan ostaa vaatteita sitten kun olen "normaalikokoinen" jälleen. Kauhtuneen ja homssuisen kotiäidin kuvaksi en halua, nyt kun viimein alkaa tämä minun naisellisuuteni kukkimaan, haluan korostaa sitä kauniilla vaatteilla, jotka istuu ja näyttää omaan silmään hyvälle.

Kuinkas sitten kävikään...

Niin...Kauan sitä on salassa suuremmalta julkisuudelta pidetty, tarkoittaen facebookkia sun muita vastaavia.
Ehkä se oli jonkinlainen suojelureaktio, mutta toivottavasti vielä ainakin pari kuukautta olisi mahan kasvattelua, selkäsärkyä ja ihania pikku potkuja ja liikkeitä luvassa. Tai no, ei ne liikkeet enää niin pieniä ole...Siis meille tulee vauva. Maaliskuun lopun ja huhtikuun puolen välin aikoihin saisi pyöriäinen tulla, ellei satu olemaan kovin hätähousu. Eli vielä olisi tämä kuukausi töitä ja sitten pääsee lomille. Saas nähdä kestääkö selkä vielä neljää viikkoa.
Lupasin tulevalle isille, etten hamstraisi ainakaan alkuun mitään, mutta nyt tuntuu että on mopo karkaamassa käsistä :) Siksi tämä hamstrauskielto, kuten aikaisemmista postauksista onkin käynyt ilmi, meillä on remontti kesken. Onneksi alakerta alkaa olla valmis, joten saan lisää tilaa yläkertaan kun saadaan olohuoneen kalusteet alas. Hankitut tavarat siis eivät mahtuisi oikein minnekään, ja kun ei ole edes vaatekaappeja pahemmin vielä, minne saisi pikkuisen tavarat ja vaatteet paikalleen, ovat ne edelleen pakattuina laatikoihin. Tietää viimeistään maaliskuussa mukavaa pyykkirumbaa, kun kaikki vaatteet saavat käydä pesun kautta ennenkuin kaappiin päätyvät.

Tässä on jotain ihania juttuja mitä olen ostanut, kirpparilta tottakai, niihin kun olen nyt hurahtanut :)

Muutama body

Hienoja potkuhousuja

Ja puolipotkareita

Pitäähän pienellä huppareita ja hieno takki olla :)

Unipussi ja vanupuku alkukevään ja -syksyn viileisiin ilmoihin.

Ei vielä tiedetä saadaanko pikku prinssi vai prinsessa, joten shoppaushimoani hillitsee ajatus unisex-väreistä ja siitä, että vaatteita pienellä on jo aika paljon. Joten olen pysynyt neutraaleissa väreissä ja nirso kun olen, niin mukaan on tarttunut vain hyvälaatuisen näköisiä Tutan, Benettonin, Name it ja Pikkuset merkkisiä vaatteita. Muutama muukin on joukkoon eksynyt sekä osa ostamistani vaatteista taitaa olla vanhoista äitiyspakkauksista, mutta eipä se niin haittaa kunhan ne ovat siistejä. Ja hintaansa nähden loisto-ostoksia.
Sain siskoltani monta laatikollista tarpeellista vaatetta ja tavaraa, joilla osalla on aika suuri tunnearvo, kun äitini on tehnyt ne. Laitan niistä kuvia myöhemmin. Sieltä löytyi myös vaatteita joita olen itse käyttänyt pienenä, suurin osa on yli kymmenen vuoden takaa, kun siskoni poika oli pieni. Siitä näkee, kun säilyttää oikein niin tavarat säilyvät hyvin :)
Vaunutkin sain jo hankituksi, mutta niistä kuvaa myöhemmin, ovat siis nyt muoveilla suojattuna pölyltä.
Mutta nyt pitänee lähteä mahamyllertäjän kanssa hakemaan hieman tapettinäytteitä olohuoneeseen ja keittiöön, saataisiin nekin seinät valmiiksi niin voisi asentaa lattian ja kutsua listottajan tekemään pahimmat paikat.

Seuraavaan kertaan siis.