Ylpee mamma!

Eilen istuttiin autossa yli 500 km yhdellä pysähdyksellä ja mun ihana pieni mies ei huutanut kertaakaan ja viihtyi autossa yli hyvin! Mä oon niin ylpee murusesta!!

Odotus oli siis, että pysähdytään ainakin viis kertaa kun isäntä nostaa metelin. Aikaisemmin ollut ihan hirveitä nuo automatkat, mutta nyt oikein ilo autoilla :)

Aikainen joululahja

Meillä kävi joulupukki hiukan etuajassa tuomassa pikku miehelle kävelytuolin. Toisin sanoen kävin äidin kanssa shoppailemassa Babystylessa.
Tuoli on muuten hyvä mutta pienen jalat ei ihan vielä yllä lattiaan :)
Mutta eipä tuolla kävelyllä vielä niin kiire ole vaikka menohalut olisi kovat,ei vaan tuo tekniikka vielä ole hallussa :)

Koiranäyttelyssä

Näyttelypäivä!!
Aamulla soi kello viittä vaille kuus ja ihme kyllä ei pahemmin nukuttanut. Aamukahvitkin sain juoda rauhassa ja ammurahkat ja raejuustotkin söin ilman hoppua kun pojat nukkui vielä. Seitsemältä olisi tavoite lähteä kohti Seinäjokea ja kansainvälistä koiranäyttelyä.
Paikanpäällä saatiin sitten odotella jonkun aikaa ennen omaa vuoroa ja harjoittelusta huolimatta Putte tohelsi kehässä. Tuloksena oli EH eli erittäin hyvä. Ei huono mutta ei niin hyväkään kun odotin ERIä eli erinomaista. Putte on saanut joka näyttelystä missä ollaan oltu EHn.
Tuomari oli ruotsalainen ja Puten arvio oli ihan positiivinen mutta silti vain EH. Harmittaa hiukan.

Oman kehän jälkeen jäätiin vielä katsomaan kiinanpystykorvien kehää. On ne vaan niin ihkuja <3
Sitähän sanotaan että jos yhden kiinanpystykorvan otat, et enää muita haluakaan. Allekirjoitan kyllä tuon lauseen. Mutta se siitä ja seuraavaa kertaa odotellessa :)

Elämän Must Do-lista

Elämä Must Do-listan kohta: koe merihätä. Check!
Itseasiassa kahdesti...

Oltiin viime viikonloppu mökillä, minne on noin tunnin venematka. Lauantain menomatka sujui ongelmitta mutta sunnuntain paluumatka venyi pariin tuntiin kun moottori sammui kesken matkan. Sinne sitten jäätiin kellumaan keskelle selkää, ankkuri vain pikavauhtia veteen ettei aallot vie ihan mennessään. Mulla meinas iskee paniikki, ei omasta puolesta mutta J:n puolesta. Kuinka sitä tuleekin kaikki pahimmat kauhuskenaariot ekana mieleen kun sattuu jotain odottamatonta.

Lapsen saannin jälkeen on sana pelko saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Ei pelko omasta puolesta mutta tuon kallisarvoisen pikku miehen puolesta.

Mutta siis tuohon merihätään, killuttiin siis ankkurissa keskellä selkää miesten yrittäessä selvittää mikä mättää. Kone ei kuitenkaan enää käyntiin lähtenyt.
Onneksi on kännykkä keksitty!!!Soiteltiin sitten rannikolle ja apuun viimein saapui vanha kalastaja ja hinasi meidät kotisatamaan. Olipahan reissu, kolmatta kertaa en haluaisi samaan tilanteeseen joutua vaikka mitään hätää ei ollutkaan. Edellisellä kerralla oli pahempi tilanne kun moottori sakkasi kahden karikon väliin, tuuli oli lähemmäs 10m/s ja ei toivoakaan moottorin uudelleen käynnistymisestä. Silloinkin tuli vanha kalastaja pelastamaan. Ja voin kertoa ettei ole monesti pelottanut niin kovaa kuin silloin. Yritä siinä pitää itsesi rauhallisena kun aallokko vain kovenee, ankkuri ei välttämättä pidä ja jos irti pääsee, on vene parissa minuutissa kivillä.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, tilanteesta selvittiin taas yhtä tapahtumaa rikkaampana eikä mitään pahempia kammoja tullut :)

Mä haluun kirjahyllyn!!!

Jos on paljon kirjoja, tarttee kirjahyllyn! Ongelma siis on miten saada vastahakoinen puolisko vakuuttumaan kirjahyllyn välttämättömyydestä?!
Kalusteiden vähyys on "ongelma" kun muuttaa paljon pienemmästä asunnosta suurempaan, ja ei aina ole juuri sillä hetkellä varaa ostaa lisää ja uusia kalusteita. Onneks mä tykkään kierrätyksestä ja vanhoista kalusteista joista saa pienellä vaivalla hienoja. ( Murun hienoisella avustuksella )
Aion käydä tsekkaa mummolan aitan ja talon alakerran varaston kun Savoon päin menen, siellä on kuulemma pari kivaa vanhaa kaappia jotka voisin sitten tuunata :) Tulipas ikävä mummia <3 data-blogger-escaped-br="br"> Nyt eteisessä oottelee puinen pystynaulakko joka odottelee uutta maalia pintaan. Kirppari löytö, ylläri :)
Pitää laittaa kuva kunhan saan fixattua sen.
Taidanpa lähtee nukkumattia odottelemaan, sormet vain ristiin että J nukkuis edes pari tuntia putkeen.

Hyvää yötä!

Ihan mun oma hetki

Ihanan hiljaista ja rauhallista!!!
Turvaistuimesta kuuluu tyytyväinen kuorsaus kun pienempi elämäni mies nukkuu onnellisen unta ja isompi elämäni mies meni yläkertaan katsomaan jääkiekkoa koneelta. Tuli roihuaa takassa ja lämmittää jalkoja. Siis ihan mun oma hetki, ilman että kukaan vaatii mun huomiota just nyt. (Siis jos tiskien äänetöntä huutoa ei lasketa...) Niin luksusta!! <3 data-blogger-escaped-br="br">
Vaikka kuinka omaa lastan rakastaakan niin on se silti aina hieno hetki kun lapsi nukahtaa ja saa nauttia vaikka sen kahvikupin rauhassa. Mutta on sekin kyllä ihanaa kun toinen herätessään on Naantalin aurinko joka valaisee pimeimmänkin päivän <3 data-blogger-escaped-br="br">
Mutta on tää silti aika rentouttavaa olla vain. Tänään sattumalta sain juoda aamukahvinikin ihan omassa seurassani kun isompi ja pienempi mies jatkoivat unia mamman noustessa puoli kasin maissa kissan herättämänä ylös. Jos sänkyyn olisin jäänyt niin väsy olisi ollut kahta kauheampi kun en unta olisi saanut kuitenkaan.

Nyt hiljeni kuorsaus, enteilee varmaan pikku miehen heräämistä. No, johan tässä olikin oma hetki, nyt jaksaa taas :)

Tänään sai molemmat, sekä mamma että pikku mies kivaa seuraa kun yksi mammakaveri tuli pikku tyttösensä kanssa käymään päiväkahvilla. Sai vauvelit ihmetellä toisiaan ja me mammat juoda kahvia, ei kuitenkaan niin rauhassa kuin ehkä olisi ollut toiveissa.
J oli vähän ihmeissään kun talossa oli toinenkin vauva, mitä ei aikaisemmin ole ollut joten tämän seurauksena myötätunto itku oli raivoisa :) Pikku ressukka, mammaa vaan nauratti kun ilme oli niin hämmentynyt ja loukkaantunut. Toinen itki niin pitihän se nyt talon isännänkin näyttää että osataan täälläkin huutaa :)

Tein aikaisemmin aamulla muffinsivuokiin muutaman pikku kakun samalla kun tein sunnuntaiksi isomman rahkakakun. Tai siis kaksi, toinen vain suklaata. Pitihän se nyt kerrankin saada suut makiaks kun vieraitakin oli. Ja hyväähän se oli, nams!
Alkaa ilmeisesti tämä sosiaalisen elämän väheneminen viimeinkin tuntua kun jo pelkät kahvivieraatkin saa ihan intoihin ja torstain mammakerhoa odotetaan koko viikko ja sinne mennään vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria jos vain terveenä ollaan.
Huomenna mennäänkin ehkä mökillä käymään, jos ei vaan tuule liikaa ja sitten onkin jo sunnuntai ja mun pieni rakkauspakkaus täyttää 6 kuukautta!

Sataa sataa ropisee...

...pilipilipom.

Kolmas päivä sadetta. Yritin uhmata säätä ja lähteä kameran ja J:n kanssa vaunuilemaan edes vähäksi aikaa ja päästiinhän me ehkä sata metriä talolta kun vettä alkoi tulemaan siihen tahtiin että mä aloin epämiellyttävästi kastua. J taisi vain nukkua paremmin kun sade ropisi vaunujen päälle ja makuupussissa oli lämmin. 

Tarkoitus oli siis käydä kuvailemassa pitkästä aikaa ja opetella lisää kameran käyttöä, mutta sateessa se oli hiukan hankalaa, fiksu kun olin enkä ottanut sateenvarjoa mukaan. Pöh.

Pari kuvaa kuitenkin sain, kuvailu on kivaa ja vielä kivempaa kun opin paremmin kuvailemaan :)

Vili oottaa sisälle pääsyä myrtsin näköisenä

Naapurin lehmien laidun on muuttunut lammeksi :)

Ja tulvii Pohjanmaa...

 Tuossa viimeisessä kuvassa joki leviää jo kivasti meidän lähipellolle, onneksi talo on pienellä nyppylällä, ei tuu vesi kellariin :)

Harjoitella pitää vielä...Noh, harjoitus tekee mestarin!

Mutta ei tänään, me lähdetääkin tänään kattomaan kaverin uutta kämppää ja kihlajaiskahville, ihanaiset oli mennyt eilen kihloihin!!Mukavia uutisia, piristää sadepäivää :)

Mutta nyt ruuanlaittoon, kookos-chililohta ja jotain sen kanssa..hmmm...pitää mennä kaivelee kaappia, huomenna on vasta kauppapäivä.

Hei, aurinko yrittää tulla esiin, tää on sittenkin hyvä päivä!!

 Eli voi sanoa aurinkoista päivää kaikille!!

Eläinten viikko

Heräsin vähän myöhään tähän viikkoon ennenkuin tajusin, että nyt on eläinten viikko. Meillä ei ole siis ainakaan vielä seinäkalenteria(jonne voisi merkata kaikki tärkeet jutut näkyviin...) eikä muutenkaan tule seurattua onko jokin erityinen päivä tai viikko, mutta nyt ajattelin kirjoitella postauksen tästä koska aihe, siis eläimet ja niiden hyvinvointi on mulle lähellä sydäntä.

Siis eläinten viikkoa vietetään 4.-10.10 koska lokakuun neljäs päivä on eläinten suojeluspyhimys Fransiscus Assisialaisen kansainvälinen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä. 
Suomen Eläinsuojeluyhdistys aloitti Eläinten viikon viettämisen vuonna 1959 ja pikku hiljaa siitä on tullut koko eläinsuojeluväen ja muiden eläinten ystävien yhteinen tapahtumaviikko, ja viime vuosina Eläinten viikko on levinnyt muuallekin maailmaan! Jee!! :) 

Joka vuosi Eläinten Viikolla on jokin teema ja tänä vuonna se on kanat. SEY pyrkii lisäämään tietoa kanoista, niiden elinolosuhteista, millainen lintu kana oikeastaan jne.

Mulle joka viikko on eläinten viikko, talossa asustelee kuitenkin ihmisten lisäksi kissaherra,  kiljahteleva neitokakadu ja varpaita metsästävä maakilpikonna. Vaikka joskus raivostuttaakin kun tipu huutaa perään kuin tapettava kun häviän kulman taakse tai kun kissa alkaa mouruamaan aamuyöllä haluten ulos, en silti antaisi niitä pois. Maailmassa on jo liikaa vääristä syistä hylättyjä, pahoinpideltyjä ja kidutettuja eläimiä. Mä en henkilökohtaisesti pysty ymmärtämään ihmistä joka tekee pahaa eläimille, oli ne sitten pentuja tai aikuisia, isoja tai pieniä. Ihmisen pitäisi olla sen verran älykäs ja empatiaan kykenevä, että pitäisi huolen heikommistaan. Tehdään me ainakin niin.
Pitäkää eläinystäviänne hyvänä vuoden jokaisena päivän!

"Niin kauan, kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa"

~Fransiscus Assisialainen ~

Uudet hiukset!

Hehkutinkin pari viikkoa sitten päässeeni kampaajalle ja tässä tulos:

Rakkauskoru kaulassa, renkaassa lukee J:n nimi.

M loihti taas ihanat hiukset!

Vähän tummemmat kuin kesällä mutta yhtä ihanat. Kovin tummaksi en voi omasta mielestäni hiuksiani värjätä koska sitten näytän tosi kalpealta. Muutaman kerran kokeiltu ja huonoksi todettu, täysin tumma letti ei oo mun juttu.

<3

J:kin tykkäsi mamman hiuksista, tai ainakin niistä saa hyvän otteen, oli ne sitten minkä väriset tahansa :)

Käykääs muuten kurkkaa mun ihanaisen kampaajani blogia, siellä on kiva arvonta menossa :) 

Sinne pääsee tästä.

Toisen kivan arvonnan bongasin Punatukan blogista, jos sattuu tykkäämään Kodin Kuvalehdestä.

Lokakuun eka jo!!

Mihin tää aika oikein katoaa?? Vasta oli kevät ja jumbosuuri maha, selkä tohjona ja olotila kuin ylipainoisella sotanorsulla ja nyt mun maha on ainakin melkein kadonnu, muistona vain vaaleita raitoja ja löysää nahkaa sekä maailman suloisin, ihanin ja rakkain pikku mies joka kasvaa mieletöntä vauhtia (liian nopeesti mun mielestä ). Ajan kuluessa lähenee myös töihin meno, ahdistaa jo nyt vaikka se onkin ajankohtaista vasta helmikuussa. Onneks ei tarvitse kuitenkaan laittaa J:ta vielä hoitoon, mutta se tarkoittaa myös sitä ettei nähdä T:n kanssa paljoa. Siis T aamussa ja minä illassa töissä. :( No, pakkotilanne. Osittainen hoitovapaa helpottaa ainakin vähän mun ahdistusta mutta ei se silti unelmatilanne ole.
No ei mietitä noin synkkiä ajatuksia nyt, ulkona on ollut ainakin hetken mitä kaunein sää ja kotonakin saan olla vielä muutaman kuukauden.
Tätä mä rakastan syksyssä <3

Kaunista syyspäivää!