Kesän korkoja

Ihanaa kun on taas aurinkoista ja lämmintä. Otin varaslähdön kesäkenkäkauteen ja olen kipsutellut viimeiset pari päivää kaupungilla asioilla käydessä korkkareissa ja ilman sukkia. Ihanaa!
Saas nähdä kostautuuko flunssana, vielä kun en ole tälle keväälle sairastanut minkäänlaista flunssaa tai mahatautia tai mitään muutakaan mitä on ollut liikkeellä, vaikka melkeinpä kaikki ihanat työystäväni ja avomieheni ovat kaikki olleet vuorollaan sängynpohjalla potemassa mitä ilkeämpiä kausiflunssia sun muita pöpöjen aiheuttamia tauteja.

Rakastan korkokenkiä, tunnen itseni naisellisemmaksi kun laitan jalkaan sievät piikkarit ja vielä näillä lämpötiloilla vaikka pillifarkut. Kiva paita ja nahkatakki ja tyyli on taattu. Siis minun tyyli :) Kauneushan on kuitenkin katsojan silmissä. Nämä kengät ovat yhdet suosikkini, eivät kylläkään mitkään everyday-käyttökengät, mutta silti niin ihanat. Käytän kun vain saan tilaisuuden. Turkoosit ovat Biancosta ja pinkkivioletit ovat Andiamosta.

Nämä kengät olivat löytö spr:n kirpparilta, vain 3 €. Joskus käy hyvä tuuri :)

Mukavuudeltaan ei korkokenkiä voi kyllä kehua, ei ne kaikkein parhaat ole vaikkapa töissä pidettäväksi, kun jaloillaan joutuu seisomaan suuremman osan ajasta. Joskus on tullut mietittyä pitkäksi venähtäneen tanssipainoitteisen illan jälkeen, että kuka piru keksi naisen kidutusvälineen nimeltä korkokengät. Mutta kiireisen ja pitkän jaloilla vietetyn päivän jälkeen on silti ihana laittaa korot jalkaan.Vaikka vain hetkeksi <3

Parasta palvelua

Haluaisin jonkin ihanan kevät ja kesätakin, kankaisen sellaisen, nahkaisia kun jo kaapista löytyy.
Ihan yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, pieni kun kooltani olen, on usein jopa S tai XS kootkin liian suuria.

Tämä olisi aivan ihana D&G:n takki, mutta "hiukan" liian kallis miun budjettiin; vain n. 800 €, joten se saa jäädä kauppaan odottamaan jotain muuta ostajaa, vaikka olisi kuinka ihana. Mutta ainahan saa haaveilla :)

Löysin ihanan trenssin Vilasta, mutta kokeiltuani kyseisestä mallista kokoa S, näytti se päälläni teltalta. Voi masennus. Ja liikkeessä ei ollut kyseisestä takista koko XS, mutta ihana myyjätär tilasi minua varten sellaisen, jotta saisin sovittaa. Iloani ei vähentänyt edes se, että myyjätär epäili myös koon XS olevan minulle liian iso. Mahtava palvelu oli siis iloni aihe tässä.
Ja tarttui liikkeestä kuitenkin mukaan farkut sekä farkkusortsit joiden valinnassa sama ihanan avulias ja myyntitaitoinen myyjätär auttoi. Ei turha reissu kuitenkaan.
Olen todella nirso ostamaan vaatteita, mutta köyhän ei kannata ostaa halpaa tai laadutonta tavaraa, koska pidemmän päälle se kostautuu. Ja valitettavan usein juuri se kallein vaate on se täydellisesti istuva, jota ei tarvitse heti oston jälkeen ompelukoneen ääreen kiikuttaa tuunattavaksi, koska vyötärö on liian iso tai lahkeet liian pitkät tai istuvuus on jostain kohtaa huono.
Ostopäätökseeni vaikuttaa myös saamani palvelu, itsekin kun asiakaspalvelija ammatiltani olen. Jos palvelu on huonoa, jää usein ostos ostamatta vaikka mieli muuten tekisikin, mutta hyvää palvelua saatuani, olen valmis katsomaan jonkin verran virheitä sormieni läpi ja kenties maksamaan hieman enemmän ja taatusti tulen uudestaan.

Näin kävi myöskin keittiömme kanssa. Remontoimme siis armaan avomieheni kanssa rintamamiestyylistä omakotitaloa, jossa työn alla on ollut jo kauan keittiö; kaikki entinen koneita myöten pois ja uusi keittiö tilalle. Pyysimme tarjouksia useammasta paikasta, mutta yksi oli alusta saakka yli muiden, mutta joka hylättiin kuitenkin tämän palveluasian vuoksi. Avomieheni hermostui yrityksen asiakaspalvelijaan, ja tuumasi että jos muualta saadaan edes lähes tällainen keittiö niin se otetaan, tähän firmaan ei rahoja kanneta jos ei ole pakko. Ja pakkohan ei ollut :) Ja tänäänhän se meidän kauan kaivattu ja suunniteltu keittiö sitten pitäisi saapua.  Kauan kaivattu siksi, ettemme halunneet mitään standardi holvikaarikaapinovilla varustettua puunsävyistä, massakeittiötä, vaan omannäköisen, vaalean ja toimivan keittiön niissä puitteissa mitä talon keittiö ja budjettimme antoi myöten. Tällaiset kaapin ovet valitsimme ja muutama lasivitriiniovi lisäksi.

Nyt sitten vain odotellaan kuorma-auton saapumista. Kuvia sitten myöhemmin, kunhan saadaan kaapit seinille.

Maalaiselämää

2008 syksyllä olin opiskelijavaihdossa Turkin Antalyassa ja siellä ollessa tuli reissattua eri puolilla Turkkia.
Yksi näistä paikoista oli Bozova-niminen pieni kylä, joka ei ollut turismilla pilattu. Pääsimme vaihtariporukalla käymään siellä erään apunamme toimineen turkkilaisen ystävämme perheen luona, ja reissu oli unohtumaton kaikessa alkeellisuudessaan.

Kylässä ei ollut mitään shoppailu mahdollisuuksia tai muutakaan kaupallista toimintaa, ainakaan niin että sen olisi huomannut.

Tässä talossa olimme vieraana. Ulkonäkö pettää, talo oli hyvin siisti ja mukava sisältä.

 

Leivän valmistusta. Kylän naiset paistoivat paperin ohutta leipää suuria määriä kerralla. Leipä oli tuoreena ja lehmän- ja vuohenmaidosta tehdyn voin kanssa todella hyvää.

                                                                      Ajopeli :D

                                                               Okraa

 Majapaikan terassin katosta kasvoi makeita rypäleitä, oli luksusta saada syödä niitä suoraan köynnöksestä. Pieniä asioita jotka jäävät mieleen.

 

Elämäntapa kylässä oli kovin alkeellista, mutta jälkeenpäin tunsin itseni virkistyneemmäksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pieni paluu juurilleen antoi aihetta ajatteluun, että tarvitsemmeko oikeasti kaikkia niitä hyödykkeitä ja elämän helpottajia mitä meillä Suomessa on. Tunsin tällaisen vaihtoehtoloman olevan parempi itseni kannalta, vastapainoa nykyajan hektiselle elämäntyylille, hetken pysähdys kaiken kiireen keskellä.
Loved it.

Lupaus kesästä

Tykkään kukista, kaikenlaisista sellaisista, ja viherpeukaloakin löytyy jonkun verran. Siis kaikkia kukkia en ole onnistunut tappamaan :)

Nämä pienet chilin alut ovat nyt olleet erityisiä silmäteriä, kun chili ei kuuleman mukaan ole helpoin kasvattaa. Ainakin vielä ovat hoidossani kasvaneet.

 

"Kukkuruukut" askartelin aikani kuluksi kissanruokapurkeista, lahjanarusta ja huopakukista ja oikein tyytyväinen olin. Käytin maalaukseen öljypohjaista maalia, se tasottuu itsekseen vesiohenteista paremmin.

Tausta ei ole kaikkein kaunein, täällä remontin keskellä ei ainakaan vielä kovin siistejä pintoja löydy, josko sitten ensi viikolla kun vihdoin saadaan kauan kaivattu keittiö paikalle.

Tykkään rosmariinista mausteena, se antaa hyvän maun kaikenlaiseen lihaan tai kasvislisäkkeisiin. Se vain ei ole helpoin elossapidettävä, tai sitten mie en vaan ossaa. Jospa tämä pysyis elossa edellisiä pidempään.
Tausta on seinäpeitteiden alta löytynyt hirsiseinä, joka maalattiin valkoiseksi. Siitä tuli ihan kivan näköinen, vaikka minulla oli epäilykseni asiasta. Onneksi murulla oli selkeä näkemys asiasta :D

Onnikin on pysynyt talossa, mikäli tätä kukkaa on uskominen :)

 

 Sain naistenpäivänä tämän ihanan värisen ruusubegonian raksulta ja vielä se vain jaksaa kaunistaa ruokapöytää.
 

 Tällaisia sitten meillekin enemmänkin kunhan joskus saadaan remontti siihen vaiheeseen että voi miettiä sisustuksen näinkin pieniä yksityiskohtia :) Tämä siis on anopin kaunokainen.

Kauniit kukat piristävät ainakin miun päivää ja saavat hymyilemään vaikka ulkona sataisi vettä.
Ne ovat kuin lupaus kesästä <3

Rakkauteni

Eka blogikirjoitus, jännää :)

Ensimmäisenä mielessä on tietenkin minulle tärkeät olennot, pienet ja vähän isommat rakkauteni avomieheni ohella, siis ihanat eläinlapseni.
Aamuisin on mukava herätä tämän töyhtiksen sirkutteluihin, edellyttäen tietenkin ettei herralla ole nälkä tai muuten herännyt väärällä jalalla, silloin ääni on paremminkin korvia viiltävä kiljumista kuin mukavalta kuulostavaa titityy-sirkuttelua.

Kuva ei ole paras mahdollinen, pahoitteluni siitä, mutta vanha poika on hieman epäluuloinen liian lähelle tulevaa kameraa kohtaan. Sehän voi vaikka hyökätä :)
Kuvassa on siis neitokakadupoika Hubert, ärhäkkä mutta niin eloisa ja seurallinen vanha poika. Se on syntynyt ja elänyt koko elämänsä meillä eli ainakin 12 vuotta.

Samassa taloudessa minun ja avomieheni kanssa asuvat Hubertin lisäksi myös hyvin seurallinen 13-vuotias kissaherra Vili ja maakilpikonna Rudi.

Vili nauttii elämästään nykyään, ennen muuttoamme omakotitaloon se joutui olemaan todella kauan yksikseen perhetragedian vuoksi. Kuvassa Vili nauttii ensimmäisestä "omasta" pedistään lämpimän muurin vieressä. Alustakin on lämpöä hyvin pitävä keinokuitupäiväpeitto :)

Tämä kaunokainen on Elviira, 8-vuotias, hemmoteltu kiinanpystykorvaprinsessa ja äitini silmäterä itä-Suomesta. Kävimme kevään korvilla jäällä pitkällä kävelyllä ja sain jopa muutaman hyvä kuvan neidistä, joka ei tahtonut pysyä paikallaan sitten yhtään :)

Samalla reissulla mukana oli anoppini ylienerginen jackrusselinterrieripoika Putte alias Celmicolttonen jolla oli sama paikallaan pysymättömyysongelma.

Poju on usein meillä hoidossa, koska asumme omakotitalossa, jonka pihalla on tilaa purkaa loppumattomia energiavarastoja. Ja taitaa pojjaan mielestä Vilin kiusaaminenkn olla hirmu hauskaa :)