Tulisikohan poika äitiinsä ja tykkäisi lukemisesta. Ainakin lehtien lukeminen (lue: rutistelu ) on tosi kivaa :)

Hetkiä ihania

Näin sateisena ja synkkänä päivänä on kiva katsella viime kesän aurinkoisia kuvia ja harmaa päivä ei olekaan enää niin masentava :)

J ja rakas isomummi

Pidä tiukasti kiinni, vasta elämäsi alussa, toinen jo ehtoopuolella.

Naantali kesällä kerran

S/S Ukkopekalla seilailemassa

Savonlinnan saaristoristeily

Olavinlinna ja museolaiva Salama

Kesäterassilla Savonlinnan yllä

Isin kanssa keskustellen

Serkkuset <3

Kesävieraita mökillä

Vanhan kansan ohjeita

Aikaa lukemiseen ei enää jostain kumman syystä oikein ole, en ole ehtinyt kirjastoon J:n syntymän jälkeen, masentavaa :/ Niin intohimoinen lukija kun olin ja olen edelleen. Onneksi on kännykkä jolla voi lukea netin loputtomassa maailmassa hyviä blogeja ja kaikkea muuta mielenkiintoista, sekä äiti joka  kierrättää minun serkun kanssa lehtiä (vielä sellaisia joita en itse raaski tilata :) ) kuten Koti ja Keittiö, Maalaisunelmaa, Oma Koti jne... Nytkin äidillä on jemmassa iso kassillinen lehtiä odottamassa :)

Mutta taisin eksyä aiheesta, saatiin siis viikonloppuna kaveripariskunnalta kirja, jonka ehdin lukea kotimatkalla; Pieni vauvakirja, johon on koottu vanhan kansan uskomuksia lapsilykystä, kuinka saada tyttö tai poika, kumpi on jo tulossa ja millainen lapsi tulee luonteeltaan, ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan olemaan. Pakko sanoa, että useammat hyvät naurut sain ja muutama raskausaikaan liittyvä viisaus jopa piti paikkansa, ainakin minun kohdalla :)

Hilpeyttä aiheutti ainakin nämä uskomukset:

•Kun halutaan poikia, on tekijällä oltava karvalakki päässä ja kintaat kädessä.

•Raskaana olevan naisen ei pidä syödä padastadangan yli, muuten lapsista tulee mustapäitä, tuhmia, könöneniä ja jännekieliä.

•Äidin on nuoltava vasenta jalkapohjaansa, jotta synnytys alkaisi.

•Jos lapsi syntyy jalat edellä, on se vähän takaperoinen koko elämänsä.

Mistähän nämäkin kaikki uskomukset tulee...

Mutta kannattaa lukea tämä kirja, jos ei muuta, saa se ainakin hymyilemään ja jos jokin saa hyvälle mielelle ja hymyilemään, ei se voi kovin huono juttu olla :)

Aurinkoista päivää mahdollisesta sateesta huolimatta!

Mamman day off

Elokuun puolella oli tällä mammalla viimeksi vapaapäivä. Pitkään oli reissua suunniteltu ja odotettu ja päivä oli huippu. Pääsin siis ratsastamaan. Islanninhevosvaellukselle parhaassa seurassa. Ja vielä kahdeksi tunniksi. Voi ihanaa!! Mä olin niiin odottanut tätä.

Ihana Tatu toimi mun ratsuna

Siis auton nokka aamulla kohti Lapuaa ja ratsaille. Reitti oli todella mukava, päästiin menemään metsässä ja pellolla sekä tielläkin. Myös vauhtia riitti mutta ei onneksi vaarallisia tilanteita, saatiin mennä laukkaa ja tölttiä ja välillä vain käveltiin ja fiilisteltiin. Ihanaa! Oli reissun jälkeen niin virkistynyt olo ja hartiat auki, että kyllä jaksoi taas olla kotona. Välillä pieni irtiotto tekee hyvää, vaikka se sitten olisi vain muutama tunti. Kotiin oli mukava palata ja isi oli pärjännyt hienosti J:n kanssa.

Seuraavana päivänä tiesi kyllä tehneensä jotain tavallisuudesta poikkeavaa kun uusia lihaksia tuntui löytyvän mutta oli se reissu kaiken kolotuksen arvoista :) Ja uudestaan olin ja olen edelleen valmis lähtemään milloin vain.

Ihanat häät!

Vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen viikonlopun reissulla, oli se loppujen lopuksi hyvä reissu. Häät oli ihanat, morsian superkaunis ja sulhanenkin hauskan näköinen pörröisine hiuksineen.
Menomatkalla perjantaina meinasi usko jo loppua ja jos olisi ollut mahdollista hypätä takaisin kotiin viimeistään sata kilometriä ennen Helsinkiä olisin sen tehnyt syvästi helpottuen; automatka J:n kanssa ei ollut  todellakaan helpoin. Alkumatka meni ihan ok kun J nukkui, mutta voi apua sitten Tampereen toiselle puolelle kun ehdittiin, alkoi huuto ja protestointi. Siinä vaiheeessa alkoi myös tulla pimeä, joten eihän J nähnyt enää leluja tai värejä tai mitään muutakaan mikä olisi saattanut viihdyttää. Siis huudetaan ja kovaa. Hiki päässä. Niin kova hiki, että turvaistuin oli pään kohdalta märkä. Kun viimein päästiin pysähtymään (moottoritiellä ei paljoa pysähdellä) ja J rauhoittui sen verran että söi, stressi (ilmeisesti) aiheutti oksennuksen. Kunnon kaaripuklit äitin päälle ja auton penkille. Eikun vaatteet vaihtoon, hetken päästä matka jatkui taas ja ei mennyt kauaa kun huto alkoi uudestaan. Ja noin sata kilometriä ennen Helsinkiä taas parkkiin. Ja istuin oli tällä kertaa selänkin kohdalta kostea. Mun sydän oli särkyä ja huono omatunto ja syyllisyys hakkasi erittäin väkivaltaisesti pään sisällä kun mietin, että pitikin lähteä kiusaamaan pientä vain yksien häiden takia. Olisin jo maksanutkin aika paljon, että olisi takaisin kotiin päästy just sillä hetkellä.
Perille kuitenkin päästiin kun J viimein nukahti.

Juuri herännyt kohta loppuu huumori.

Helsingissä odotti sitten auton parkkeerausongelma, eihän keskustan hotelleilla pahemmin parkkipaikkoja ole. Vietiin auto sitten Kluuviin, maan alla sijaitsevaan parkkihalliin. Ja mä en tykkää olla maan alla, ahdistaa alkoi heti kun missään ei lukenut "tästä pääsetkatutasoon". Huomasi taas, että mie oon maalta, en ossoo kulukee täällä. Jessus sentää, että hermo oli tiukassa kun viimein hotellille päästiin puolen yön maissa. Joku itsetuhoinen ohikulkija kokeili onneaan sanoen mulle ettei saisi kiroilla. On kuulemma rumaa. Joo, on se ehkä ruman kuuloista, varsinkin naisen suusta, mutta sillä hetkellä helpotti kummasti, kun vettä sataa, pukupussit meinasi tipahtaa märkään katuun ja matkalaukku kääntyä nurin. Pääsi tiukka prkl!! siinä kohtaa.
Onneksi J nukkui taas kerran kriittisimmän ajan, kuten kerran aikaisemminkin, mutta keron siitä joku toinen kerta.
Hotellille kun päästiin niin kaikki alkoi kääntyä ihan positiiviseksi, vaikka huone ei ollut mikään huippuhieno ja pienikin se oli, oli siellä puhtaat sängyt ja suihku. Ihanaa. Eikun mun ihana lämmin ja silloin jo herännyt hyväntuulinen pullerovauva kainaloon ja nukkumaan. Aamulla aikaisin vanhan ystävän kanssa aamiaiselle. Kyllä tämä tästä vielä kivaksi muuttuu.
Ihana kyllä oli M:a nähdä tosi pitkästä aikaa, muutama vuosi taas pyörähti välissä kun toinen asuu Dublinissa ja  minä Suomessa ja ei vain tullut lähdettyä reissuun vaikka miten sitä ajatteli lähtevänsä moikkaamaan.
Aamiaisen jälkeen alkoikin sitten operaatio hiustenlaitto. Ihanan kampaajani ohjeilla sain tetyä suht kestävät kiharat, eikä mennyt kuin pari tuntia. Onneksi anoppi oli matkassa lapsenhoitajana. Ei olisi tullut muuten mistää mitään. Kiirehän meille kuitenkin lopulta tuli, kun hypättiin ensin vielä väärään suuntaan menevään ratikkaan ennenkuin päästiin perille Temppeliaukion kirkkoon. Tosi kaunis paikka, mä aloin jo herkistellä tässä vaiheessa ja kun häämarssi viimein alkoi soida, alkoi mulla kyyneleet tunkea silmiin, mutta ei voinut itkeä, kun APUA, nenäliinat oli takin taskussa!Yritä siinä sitten hillitä itseään tiukalla otteella. Tilaisuus oli kaunis ja ei liian pitkä. Laitan kirkosta ja hääparin autosta kuvia myöhemmin kun saan ne T: kännykästä koneelle.
Juhlat olivatkin sitten Kaapelitehtaalla, mutta ennen sinne menoa piti vielä juosta Citymarkettiin ostamaan uudet sukat kun, yllätysyllätys, mun sukkaan oli tullut silmänpako. Pakko oli hakea uudet. Ihmiset katsoi vähän perään kun me juhlamekot ja puvut päällä juostaan kaupassa :)

Viimein sitten saatiin juhlat käyntiin, ohjelmaa oli sopivasti ja ruoka hyvää, tämäkin mamma joi jopa lasillisen skumppaa, valkkaria ja hiukan punkkuakin. Lisää tietysti otin mutta juotin ne T:lle :) Mun piti vähän rajoittaa kun tiesin, että hotellilla odottaa pieni hyeenan lailla huutava vauva jos ei ruokaa saa luomuna kun äitin kainaloon pääsee.

<3

häävalssi

Huikkahetki unien jälkeen

Morsiamella oli aivan ihana ääni ja karskimpikin vieras herkistyi varmasti tästä. Tämä oli, luonnollisesti omistettu uunituoreelle aviomiehelle. Sulho seisoikin kuin patsas ja oli todella liikuttunut laulun loputtua. Niin ihanaa, oih!! Ja minä sain useampaankin otteeseen etsiä niitä nenäliinoja, mitkä olivat edelleen siellä takin taskussa.
Bileistä lähdettiin takaisin hotellille ennen yhtätoistaa kun anoppi soitti, että J heräsi ja on hiukan levoton. Onneksi tapahtumat alkoivat olla juhlissakin loppu ja vieraat valmistautuivat jatkoille lähtöön joten mekin sitten napattiin taksi ja lähdettiin nukkumaan.
Sunnuntai-aamun piristykseksi tuli T:n kaveri vaimonsa ja pari kuukautisen poikansa kanssa käymään hotellilla, kiva oli nähdä ihan pikkuinen vauva, alkaa kohta taas vauvakuume nousemaan vaikka omakaan ei ole kuin reilu 5 kk vanha :)
Paluumatka sujuikin huomattavasti paremmin kuin perjantain painajainen. Nyt sitten paluu arkeen ja ensi kesän häitä odotellessa :)

Reissuun!!!!

Pitkästä aikaa ehtii/jaksaa/muistaa kirjoitella tänne. Pikku mies nukkua tuhisee vieressä ja mun pitäis pakata, mutta kirjoittelenpa mieluummin tänne. Ja sitä paitsi, pakkaus onnistuu paremmin pienessä paineessa. Ja mulla on lista tehtynä(lue: mukaan lähtee siis puoli omaisuutta, vähintään) siis hommahan on jo yli puoliksi tehty :)
Eilen oli  kiva päivä, pääsin kampaajalle ja mun ihana luottokampaaja loihti taas kerran upeat hiukset ja antoi hyvät vinkit millä saan väkerrettyä huomenna itselleni kestävät kiharat kun häitä päästään juhlimaan. Enpäs ole häissä ollutkaan pitkään aikaan, ne on aina kivoja juhlia. Ainut miinus on se, että ne juhlat on Helsingissä ja pikku mies ei välttämättä innostu pitkästä automatkasta. 
Anoppi lähtee mukaan reissuun lapsenvahdiksi, tällä kertaa ei muru pääse mukaan vaan jää hotellille mummin kanssa. Minä saan levollisen mielen kun  J on lähellä, en vielä halua jättää yön yli hoitoon, on se vaan niin pieni vielä. Onneksi mulla on maailman paras anoppi :)
Toinen juttu mikä oli kivaa eilen, oli toisen puoliskon kaverin vierailu. Kaveri siis ei ollut vielä nähnyt J:ta ja nyt sitten tuli viimein käymään. Odottelin hieman, että kaverin vaimoke olisi tullut mukaan, mutta jäikin kotiin kun oli ollut hiukan huono olo, kun kuulin miksi, ymmärsin ja hyväksyin täysin kotiin jäämisen, siis kivoja uutisia ;)
Tänä aamuna onkin sitten herätty tavallista aikaisemmin ja käyty aamulenkillä jo ennen puolta kymmentä, nyt vain tehokasta pakkausta, koneellinen vaippapyykkiä ja huomisen odottelua.(automatkaa en niinkään odota) Hyvällä tuurilla näen yhtä vanhaa ystäväistäkin Helsingissä :)
Kivaa !!