Lokki ja Tupelo

Viimein saapui aikoja sitten ostettu Yki Nummen suunnittelema Lokki-valaisin. Ostin sen vähän hetken hairahduksena, vaikka olen sitä halunnut jo jonkin aikaa. Hintaa kun sillä on normi markettilamppua hieman enemmän. Ja ostin sen siis huuto.netistä. Pari päivää sitten laitettiin se olohuoneeseen toistaiseen loppusijoituspaikkaan ja pakko myöntää ettei harmita, että paasasin siihen ison summan rahaa. On se sen verran hivelevän näköinen :)

Lokki 70 cm

Toinen lamppu mikä on sijoitettu keittiöön on Tupelo, vähän samaa tyylisuuntaa kuin Lokki,siis yksinkertainen ja hillitty. Se sattui löytymään paikallisesta Prismasta ja ajaa asiansa oikein hyvin omalla paikallaan.

Tupelo

Muuten onkin viikko mennyt enemmän ja vähemmän kipeänä,kurkku karheana,nenä tukossa ja virtaa ei tunnu olevan edes omiin tarpeisiin :/ Tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä,ettei maha-asukki tunnu olevan tulossa vielä hetkeen, tai sit mä en vain tajua sen lähtölaskentavihjeitä. Välillä supistaa ja nipistää mutta ei niin, että voisi sen sanoa koskevan. Toivottavasti olen samasta puusta veistetty kuin äiti ja sisko, joita ei avautumisvaiheessa ole pahemmin sattunut. Kumpikin siis toimittanut asian luomuna, siskolle kätilö vain tuumannut, että tule sentään sitten sanomaan kun ponnistaa meinaat kun ei ollut tarvinnut mitään kivunlievitystä. Tähän siis yritän luottaa :D
Mutta nyt taidan lähtee kaivelemaan kaapista jotain oloa helpottavaa, josko saisi sitten taas jotain aikaiseksi.

Erilainen aamu

Kokeilin eka kerran kotioloissa aamiaissämpylöitä. Siis tein taikinan ja pyörittelin sen sämpylöiksi pellille illalla ja pellin laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla vain uuni päälle, sämpylät uuniin ja vajaa 15 minuuttia niin aamiaispöydässä oli kuumia säpylöitä. Luksusta :)
Työpaikalla paistetaan joka aamu itse tehdyt sämpylät ja muut leivät asiakkaille, mutta kotona se on harvinaisempaa, mutta tämä olikin vähän special case. Murulla on nimittäin huomenna synttärit ja halusin vähän hemmotella häntä tänä aamuna. Illalla kun täytyy mennä murun veljen 30-vuotis juhliin, joten sitten ei paljoa sämpylätaikinoita pyöritellä.
Mutta korvattiin sitten se tänä aamuna. Tein pöytään myös mansikka-banaani-appelsiinismoothietakin ja kananmuniakin oli :)
Tähän täytyy todeta, että meidän molempien normiaamiainen on melkein poikkeuksetta, jugurttia, mysliä, marjoja ja ehkä banaania jugurtin seassa. Plus kahvia tai teetä. Eli aikas simppeli. Nyt olikin sitten ihana istua pöydän ääreen ja syödä rauhassa ja yhtä aikaa.
Parhautta <3

 Samalla piti vähän leikkiä kuvankäsittelyohjelmalla :)

Mutta ohje millä tein sämpylät:

12 kpl sopivan kokoisia sämpylöitä:

Ohjeessa sanottiin, että 25g hiivaa, mutta laitoin 40g, koska kaapissa ollut hiivapala oli ehtinyt vähän kuivahtaa, joten pelasin varman päälle :)

Reilu rkl hunajaa, siirappia tai sokeria. Minä laitoin hunajaa.

1 tl suolaa (maun mukaan)

2 rkl sulatettua voita tai öljyä

3dl kylmää vettä

n. 8 dl jauhoja

Tee illalla:

Sekoita hiiva ja siirappi, hunaja tai sokeri kylmään veteen kunnes ovat liuenneet.

Lisää rasva ja jauhot ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi.

Kaikkia jauhoja ei kannata laittaa kerralla, itsellä taisi jauhomäärä jäädä vähän vajaaseen 8 desiin, koska taikina tuntui ihan hyvälle ilman enempiä lisäyksiä.

Rullaa taikina tangoksi ja jaa 12:sta palaan, pyöritä pulliksi pellille, peitä liinalla ja pelti yöksi jääkaappiin. Aamuun mennessä sämpylät ovat nousseet sopivasti :)

Aamulla:

Laita uuni päälle, n. 200 astetta.

Ota sämpylät jääkaapista ja anna lämmetä pöydällä sen aikaa kun uuni kuumenee.

Tyrkkää leivät uuniin, paista n. 10-15 minuuttia, kunnes ovat kauniin ruskeita päältä ja alta.

Keitä kahvi tai tee, laita leipien avecit pöytään ja nauti :)

 Hyviä sämpylöitä sain ainakin minä aikaan, ja muru oli tyytyväinen :)

P.s.

Lisäsin taikinaan hiukan venhnäleseitä ja voihan sinne laittaa mitä haluaa, porkkanaraastetta, yrttejä juustoa, siemeniä, jne. 

Mestismestaruus!!

Käytiin murun kans keskiviikkona mun synttäreiden kunniaks katsomassa Vaasan Sportin peli. Alla oli jo kaksi voittoa Joensuun Jokipojista ja tässä matsissa oli mahdollisuus, että mestaruus ratkeaa. Ja ratkesihan se :) Oli kyllä huippua olla katsomassa, Jokipojat oli kova vastus, tekivät kuitenkin avausmaalinkin ja pitivät johtoasemasta tiukasti kiinni. Jostain kumman syystä sitä lätkää seuraa mieluummin itse hallissa kuin telkusta tai netti-tv:stä.

Ensi reaktio, yleisö sekosi täysin!

Kotka on laskeutunut, tappion kärsineet Jokipojat

Champions ja muru

Kiitoskierros faneille

Red Army

Sportilla on aivan mieletön kannustusjoukko, joka jaksoi kannustaa joukkuetta laulamalla ja huutamalla koko pelin läpi. Tunnelma huipussaan sanoisinko. Ja seuraavaksi pitääkin sitten saada liput SM-liigan tiputuspeliin jossa vastassa on Tampereen pikkukisu, Ilves. Saas nähdä tekeekö kotka kissistä rukkaset vai syökö kissi kotkan pojan iltapalaks :)

Siipiveikon elämää

Meillä on viimeiset pari viikkoa rakennettu välirauhaa minun ja kovaäänisen neitokakadun välille.

Hubert on jossain välissä keksinyt, että on ilmeisesti liikaa yksin(mitä en kyllä ihan täysin kiellä) ja tuo sen kaikkien tietoon kiljumalla viiltävän kovalla äänellä ja olemalla superkiukkuinen sitten kun seuraa olisi saatavilla. Ei siis todellakaan sirkutusta aamuauringossa.

Ja tähän lisättynä talviajan pimeys ja viileys, niin stressireaktiona sitten on ollut höyhenien nyppimistä ja pahaa oloa molemmin päin, kun töyhtikselle ei tuntunut kelpaavan mikään. Ei seura, ei herkut, ei mikään.

Häkkiin ei paljon käsiä kannattanut vieraan tai minunkaan työntää, nokasta tuli heti, omaa mökkiä kun puolustetaan ärhäkästi. Nyt on sekin vähän rauhoittunut.

Välirauhaa on rakennettu nyt enemmällä seuranpidolla, siis eikun kaverin häkki alakertaan kun siellä ollaan sekä seurustelemalla enemmän. Yläkerrassa häkki onkin sitten melkein aina auki jos kotona ollaan ja jos tietokoneella istuskellaan, on Hubert touhuilemassa olkapäällä. Olen tullut siihen tulokseen, että tirpassa on harakan vikaa, kiiltävät kaulaketjut ja korvikset on tosi kiva juttu näpertää.

Mun kanssa Hubert ei ole ihan hetkeen "jutellut", siis sirkutellut ja naksutellut, mutta murun kanssa Hubert juttelisi vaikka kuinka kauan. Mutta parannusta on tapahtunut, minäkin olen nyt saanut muutaman sirkutuksen vastaukseksi ja kaveri suostuu tulemaan taas kädelle ja istuskelee olkapäällä tyytväisen oloisena.

Kamera aiheuttaa hermostusta

Vielä poika on vähän epäluuloinen ja pyrähtää olkapäältä ja kädeltä pois jos tulee kova ääni tai säikähtää jotain, mutta huomattavaa edistystä on tapahtunut, mistä, luonnollisesti, olen tosi iloinen. Tilanne oli nimittäin aika hirveä, kun toinen aloittaa viiltävän kiljumisen jo aamusta ja ei rauhoitu millään, ajattelin jo, että jos tilanne ei ala parantumaan, niin pakko miettiä jo luopumistä, mikä on vastoin minun periaatteita. Hubert on kuitenkin syntynyt meillä ja on jo sen ikäinen, lähempänä 15 vuotta, etten haluaisi aiheuttaa sille enempää stressiä kodin vaihdoksella. Ja mikä myös särkisi minun sydämen :( Mutta onneksi on meidän välit paranemaan päin :)

Herkkuja hakemassa :)

Yksi syy kiukutteluun ja muutokseen voi tietysti olla maha-asukki, johon Hubert reagoi näin, saa nähdä sitten mitä tapahtuu kun nyytti lopulta muuttaa konkreettisesti taloon. Toivottavasti ei tule pahempia kohtauksia, Hubert kun on hyvin seurankipeä. Mutta kesä tulee ja kunhan on tarpeeksi lämmintä pääsee siipiveikkokin
terassille nauttimaan lämmöstä ja ihmettelemään muiden lintujen ääniä. Se helpottaa kummasti :)

Kissuressukka

Meidän vanhaa poikaa ahdistaa talon muutos.
Vilistä on tullut aivan pöpin epäluuloinen vieraita kohtaan ja viihtyy paremmin ulkona jos kotona on muita kuin me. Mietiskelin, että onkohan sitä joku hätyytellyt pahemman kerran tuolla sen retkillä vai mistä tämä ihmisarkuus johtuu, mutta ahdistunut se näyttää olevan. Tietysti syynä voi olla reviirin vahtimisesta aiheutuva stressikin...Kevät ja kaikkee :)

Hämmentynyt kissu

Yleensä tulee mielellään sisälle, naukuu ruokaa ja on tyytyväisen oloinen, mutta nyt on ollut ihan omituinen, kulkee ihan matalana, ei uskalla syödä ja vaeltaa ympäri taloa, ihan kuin ei olisi täällä aikaisemmin ollut ja haluaa hetken päästä takaisin ulos vaikka olisi kuinka kylmä tai myrskyinen sää. Sisällä jos viihtyy vähänkin pidempään illalla niin aamuyöllä herätellään emäntä varovaisella naukaisulla että ulos tarttis päästä. Eihän se auta kuin nousta ylös ja päästää vanha ukko pihalle, naukuminen kun vain voimistuu jos mitään ei tapahdu :(

Ulos vai piiloon yläkertaan sängyn alle...

Vili haluaa ulos

Pitäisin mielelläni kissan sisällä yön, varsinkin nyt talvella, tulee muuten pitkä aika olla ulkona jos on kylmä, vaikka Vili onkin ollut koko ikänsä ulkokissa ja tottunut siihen mutta säälittää silti, että 13-vuotias vanhus joutuu olemaan kylmässä niin kauan.
No, jospa se tästä, varmasti talossa on paljon uusia hajuja kun lattia laitettiin ja osa kalusteista kannettiin jo paikalleen, (Olleet siis aikaisemmin yläkerrassa) eli uusia juttuja kissillekin. Toivottavasti tottuu.

Rapsutusta vailla, sen hetken kun pystyi olemaan paikallaan

Jämäruokaa

Perheeni vierailun jälkeen jäi paljon syömätöntä pullaa, jota ei raaskinut jättää pilaantumaan, mutta vanha, vähän kuivahtanut pulla nyt ei maistu kenellekkään, joten tein sitten jäljelle jääneistä pullista pullavanukasta.

250-300g kuivahtanutta pullaa palasina

2 kananmunaa

4 dl maitoa

1 rkl vaniljasokeria

2 rkl sokeria

1-1,5 tl kanelia

n. 1 dl hilloa

voita

Leikkaa pullat palasiksi ja laita n. puolet palasista voideltuun vuokaan.

Lusikoi päälle hillo, määrää voi vaihdella maun ja hillon voimakkuuden mukaan.

Hillon päälle loput pullapalat ja sekoita mato, kananmunat, sokerit ja kaneli ja kaada vuokaan.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 30-40 minuuttia tai kunnes munamaito on hyytynyt. 

Tarjoa hiukan jäähtyneenä jäätelön, kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Nams :)

Käytin itse omenahilloa, joka oli ehkä hiukan liian mietoa maultaan.

Mutta hyvää silti :)

Odotettu pitkä viikonloppu

Kun asuu kaukana omasta perheestään,tapaamiset saattavat olla harvassa.Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Nyt sitten viime torstaina tärkeimmät ihmiseni, äiti, isäpuoli, sisko ja siskonpoika, tulivat viimein käymään täällä pohjanmaalla. Olin niin odottanut ja stressannut kaikkea,alakerran lattia täytyi saada valmiiksi,sohva ja telkku paikalleen, halusin että edes jotain olisi valmiina kun perheeni tulee. No valmista saatiin melkein,vain lattialistat puuttuvat alakerrasta :)
Alkukommelluksien jälkeen kun asuntoauto saatiin omalle paikalleen ilmapiiri helpottui. Sää oli siis ollut plussan puolella pari päivää ja meidän pihatie ja piha oli aivan sohjoa vaikka yritettiin sitä putsata silloin ja koko talvi. Kommelluksia aiheutti siis asuntoauton kiinni jääminen,useampaan otteeseen.Melkein oli arvattavissa, painava auto ja kapeat renkaat.Ei hyvä yhdistelmä sohjossa ajeluun. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, auto paikallaan ja ihmiset sisällä ja tiedossa sunnuntaihin saakka parasta seuraa <3

Äiti ei koskaan saavu tyhjin käsin ja tulevana mummina oli maha-asukille tehnyt ihanan sairaalasta kotiutumispuvun.

Näkyy uusi lattiakin :)

Ja koska arvostan käsintehtyjä asioita teollisen tuotannon sijasta, oli äiti virkannut minullekin pari juttua; molempiin kylppäreihin matot: 

Tehty trikookuteesta virkkaamalla

Sekä paperirullatelineet, toisen sydämillä ja toisen ruusuilla:

Saa rullat nätisti käden ulottuville

Näiden lisäksi tuli roppakaupalla itsetehtyjä mehuja sun muita herkkuja, äiti haluaa hemmotella kuopusta silloin kun nähdään, vaikka minulle riittäisi pelkkä läsnäolo, mutta minkäs teet kun on itsepäistä sukua, ei auta väittää vastaan <3

Aikaisemmin mainitsinkin Pentikin vanilja-sarjasta, jota haluaisin lisää. Äiti ja sisko sitten päättivät ostaa minulle syntymäpäivälahjaksi ne haluamani kahvi- ja teepurkit.

Himoitut purkit ja esikkoja sekä maalauksen tarpeessa oleva naarmuinen pöytä :)

Aika meni aivan liian nopeasti ja sunnuntai ja lähdön hetki koitti taas. Olisin pitänyt vieraani kauemminkin mutta siskonpojan täytyi mennä maanantaina kouluun ja siskon töihin. Kovin tuli hiljaista taloon, kun murun kanssa kahdestaan jäätiin. Ja vielä hiljaisempaa kun murukin lähti kelkkailemaan kaverinsa kanssa, minua kun ei huolita enää mukaan. Ja enkä oikeastaan haluakaan, koska bensa haisee ja ajonopeuden täytyisi olla köröttelyvauhtia ettei pomputa ja täristä liikaa ja tykkään itse, että kun ajetaan niin sitten ajetaan kunnolla :)
Putsasin sitten muutaman mariskoolin ja arabian vanhan kannun ja laitoin esille ja lueskelin joululahjakirjaa joka oli äidillä lainassa.
Mutta paluu arkeen se on täälläkin, eli jos menisin laittamaan vaikka pyykkikoneen päälle ja tyhjentämään eteisen, että saadaan listaleikkuri jälleen käyttöön ja homma etenemään.