Mun pää on aikaa harvaa tekoa nykyään, istutin kukkia tässä eräänä päivä ja annoin kilpikonnan hengailla nurmikolla samaan aikaan, kun sain homman valmiiksi olin jo muutaman kerran säikähtänyt, että missä se otus menee kun unohdin vain onnellisesti ötökän olemassa olon. Onneksi ei Rudi-poika ollut kauas ehtinyt piiloon. Pahin oli kun sain kukat istutettua ja menin sisälle, aikaakin kului enemmän kunnes yht'äkkiä muistin et se kilppari oli vielä ulkona ja irti!!!Ei kun kauheeta vauhtia paniikissa ulos etsimään missä mun ötökkä on, mies sitten huusi mun juostessa et kyllä se on vielä nurtsilla, näkyy ikkunasta! Hui kun mä säikähdin, että nyt se hävis koko kilpikonna, onneksi ei ollut painellut johonkin pusikkoon piiloon vaan seikkaili vielä pitkin nurmikkoa.
Toisin kuin luulisi, kilpikonna on aika nopea kun aurinko paistaa ja
on lämmin. Jätä viideksi minuutiksi vahtimatta pihalle ja et välttämättä
löydä koko otusta enää.
Episodin jälkeen sitten mietin, että mikä mua vaivaa kun asiat vain lipsuu mun päästä, tää kun ei ollut ensimmäinen kerta kun unohtelen jotain tärkeää. Mutta taitaa se olla vain normaalia hajamielisyyttä :)
1 kommentti:
Voi kuule tuo muistamattomuus on niin tuttua! Välillä tuntuu et hävittäisin päänikin jos se ei ois harteissa/niskassa kiinni! Mut kai se kuuluu tähän äippänä oloon, että kai munkin on siirryttävä kohta muistlistojen kirjotteluun niinkuin muutamat muutkin.
Lähetä kommentti