Ihanat häät!

Vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen viikonlopun reissulla, oli se loppujen lopuksi hyvä reissu. Häät oli ihanat, morsian superkaunis ja sulhanenkin hauskan näköinen pörröisine hiuksineen.
Menomatkalla perjantaina meinasi usko jo loppua ja jos olisi ollut mahdollista hypätä takaisin kotiin viimeistään sata kilometriä ennen Helsinkiä olisin sen tehnyt syvästi helpottuen; automatka J:n kanssa ei ollut  todellakaan helpoin. Alkumatka meni ihan ok kun J nukkui, mutta voi apua sitten Tampereen toiselle puolelle kun ehdittiin, alkoi huuto ja protestointi. Siinä vaiheeessa alkoi myös tulla pimeä, joten eihän J nähnyt enää leluja tai värejä tai mitään muutakaan mikä olisi saattanut viihdyttää. Siis huudetaan ja kovaa. Hiki päässä. Niin kova hiki, että turvaistuin oli pään kohdalta märkä. Kun viimein päästiin pysähtymään (moottoritiellä ei paljoa pysähdellä) ja J rauhoittui sen verran että söi, stressi (ilmeisesti) aiheutti oksennuksen. Kunnon kaaripuklit äitin päälle ja auton penkille. Eikun vaatteet vaihtoon, hetken päästä matka jatkui taas ja ei mennyt kauaa kun huto alkoi uudestaan. Ja noin sata kilometriä ennen Helsinkiä taas parkkiin. Ja istuin oli tällä kertaa selänkin kohdalta kostea. Mun sydän oli särkyä ja huono omatunto ja syyllisyys hakkasi erittäin väkivaltaisesti pään sisällä kun mietin, että pitikin lähteä kiusaamaan pientä vain yksien häiden takia. Olisin jo maksanutkin aika paljon, että olisi takaisin kotiin päästy just sillä hetkellä.
Perille kuitenkin päästiin kun J viimein nukahti.

Juuri herännyt kohta loppuu huumori.

Helsingissä odotti sitten auton parkkeerausongelma, eihän keskustan hotelleilla pahemmin parkkipaikkoja ole. Vietiin auto sitten Kluuviin, maan alla sijaitsevaan parkkihalliin. Ja mä en tykkää olla maan alla, ahdistaa alkoi heti kun missään ei lukenut "tästä pääsetkatutasoon". Huomasi taas, että mie oon maalta, en ossoo kulukee täällä. Jessus sentää, että hermo oli tiukassa kun viimein hotellille päästiin puolen yön maissa. Joku itsetuhoinen ohikulkija kokeili onneaan sanoen mulle ettei saisi kiroilla. On kuulemma rumaa. Joo, on se ehkä ruman kuuloista, varsinkin naisen suusta, mutta sillä hetkellä helpotti kummasti, kun vettä sataa, pukupussit meinasi tipahtaa märkään katuun ja matkalaukku kääntyä nurin. Pääsi tiukka prkl!! siinä kohtaa.
Onneksi J nukkui taas kerran kriittisimmän ajan, kuten kerran aikaisemminkin, mutta keron siitä joku toinen kerta.
Hotellille kun päästiin niin kaikki alkoi kääntyä ihan positiiviseksi, vaikka huone ei ollut mikään huippuhieno ja pienikin se oli, oli siellä puhtaat sängyt ja suihku. Ihanaa. Eikun mun ihana lämmin ja silloin jo herännyt hyväntuulinen pullerovauva kainaloon ja nukkumaan. Aamulla aikaisin vanhan ystävän kanssa aamiaiselle. Kyllä tämä tästä vielä kivaksi muuttuu.
Ihana kyllä oli M:a nähdä tosi pitkästä aikaa, muutama vuosi taas pyörähti välissä kun toinen asuu Dublinissa ja  minä Suomessa ja ei vain tullut lähdettyä reissuun vaikka miten sitä ajatteli lähtevänsä moikkaamaan.
Aamiaisen jälkeen alkoikin sitten operaatio hiustenlaitto. Ihanan kampaajani ohjeilla sain tetyä suht kestävät kiharat, eikä mennyt kuin pari tuntia. Onneksi anoppi oli matkassa lapsenhoitajana. Ei olisi tullut muuten mistää mitään. Kiirehän meille kuitenkin lopulta tuli, kun hypättiin ensin vielä väärään suuntaan menevään ratikkaan ennenkuin päästiin perille Temppeliaukion kirkkoon. Tosi kaunis paikka, mä aloin jo herkistellä tässä vaiheessa ja kun häämarssi viimein alkoi soida, alkoi mulla kyyneleet tunkea silmiin, mutta ei voinut itkeä, kun APUA, nenäliinat oli takin taskussa!Yritä siinä sitten hillitä itseään tiukalla otteella. Tilaisuus oli kaunis ja ei liian pitkä. Laitan kirkosta ja hääparin autosta kuvia myöhemmin kun saan ne T: kännykästä koneelle.
Juhlat olivatkin sitten Kaapelitehtaalla, mutta ennen sinne menoa piti vielä juosta Citymarkettiin ostamaan uudet sukat kun, yllätysyllätys, mun sukkaan oli tullut silmänpako. Pakko oli hakea uudet. Ihmiset katsoi vähän perään kun me juhlamekot ja puvut päällä juostaan kaupassa :)

Viimein sitten saatiin juhlat käyntiin, ohjelmaa oli sopivasti ja ruoka hyvää, tämäkin mamma joi jopa lasillisen skumppaa, valkkaria ja hiukan punkkuakin. Lisää tietysti otin mutta juotin ne T:lle :) Mun piti vähän rajoittaa kun tiesin, että hotellilla odottaa pieni hyeenan lailla huutava vauva jos ei ruokaa saa luomuna kun äitin kainaloon pääsee.

<3

häävalssi

Huikkahetki unien jälkeen

Morsiamella oli aivan ihana ääni ja karskimpikin vieras herkistyi varmasti tästä. Tämä oli, luonnollisesti omistettu uunituoreelle aviomiehelle. Sulho seisoikin kuin patsas ja oli todella liikuttunut laulun loputtua. Niin ihanaa, oih!! Ja minä sain useampaankin otteeseen etsiä niitä nenäliinoja, mitkä olivat edelleen siellä takin taskussa.
Bileistä lähdettiin takaisin hotellille ennen yhtätoistaa kun anoppi soitti, että J heräsi ja on hiukan levoton. Onneksi tapahtumat alkoivat olla juhlissakin loppu ja vieraat valmistautuivat jatkoille lähtöön joten mekin sitten napattiin taksi ja lähdettiin nukkumaan.
Sunnuntai-aamun piristykseksi tuli T:n kaveri vaimonsa ja pari kuukautisen poikansa kanssa käymään hotellilla, kiva oli nähdä ihan pikkuinen vauva, alkaa kohta taas vauvakuume nousemaan vaikka omakaan ei ole kuin reilu 5 kk vanha :)
Paluumatka sujuikin huomattavasti paremmin kuin perjantain painajainen. Nyt sitten paluu arkeen ja ensi kesän häitä odotellessa :)