Neuvolassa

Tortaina oli pikku kundin 3kk neuvola missä kaikki oli ok, paino noussut hienosti ja pituuttakin tullut hyvin. Perinteisen tapaan herra päästi pissat painoa mitatessa ja sitten oltiinkin niskaa myöten märkiä :) Painoa oli muuten reippaat 6,6 kiloa. Iso poika jo, mun vauva ei oo kohta enää vauva :( Kaikki meni hyvin kunnes oli rokottamisen aika. Rota meni hyvin alas mutta voi sitä järkytyksen määrää kun piikki pistettiin reiteen, pää meni aivan punaiseksi ennenkuin tuli huuto. Pikku ressukka. Eikä kerta riittänyt vaan piikitettiin vielä toiseenkin reiteen. Onneksi itku loppui lyhyeen ja pieni hymykin tuli neuvolan tädille ennenkuin lähdettiin kotiin. Onneksi seuraavat piikit on vasta 5 kk neuvolassa kun taisi mammaa ahdistaa itku ja piikit enemmän kun poikaa :) Neuvolan jälkeen käytiinkin sitten mun työpaikalla pyörähtää ja siitä matka jatkui mummin kautta kaupungille ostamaan Juliuksen vastasyntyneelle kaverille lahja. Miehen kaverille syntyi myös poika keskiviikkona joten saapas nähdä tuleeko meidän vauvoista kaverit. Juliuskin sai osansa kun mummi halusi ostaa jotain pojulle. Herra sai sitten I'm a prince-pöksyt ja bodyn jossa oli teksti 50% äiti ja 50% isi. Söpöä :) Poitsu viihtyi koko kaupunkireissun unilla manducassa ja loppuiltakin meni kotona ihmeen rauhallisesti vaikka olin varautunut kitinöihin ja kuumeeseen rokotusten jäljiltä. Vähän oli väsy pikku mies joten istuskeltiin sitten suurin osaa iltaa sohvalla ja kateltiin telkkua. Oltiin siis kahdestaan kun isi lähti mökillä käymään veljensä kanssa. Yökin meni yhtä rauhallisesti eikä suppoja tarvittukaan vaikka ne yöpäydälle varasin. Mukava näin, poika kun ei ole ollut vielä kertaakaan kipeä :)

Muistamattomuutta

Mun pää on aikaa harvaa tekoa nykyään, istutin kukkia tässä eräänä päivä ja annoin kilpikonnan hengailla nurmikolla samaan aikaan, kun sain homman valmiiksi olin jo muutaman kerran säikähtänyt, että missä se otus menee kun unohdin vain onnellisesti ötökän olemassa olon. Onneksi ei Rudi-poika ollut kauas ehtinyt piiloon. Pahin oli kun sain kukat istutettua ja menin sisälle, aikaakin kului enemmän kunnes yht'äkkiä muistin et se kilppari oli vielä ulkona ja irti!!!Ei kun kauheeta vauhtia paniikissa ulos etsimään missä mun ötökkä on, mies sitten huusi mun juostessa et kyllä se on vielä nurtsilla, näkyy ikkunasta! Hui kun mä säikähdin, että nyt se hävis koko kilpikonna, onneksi ei ollut painellut johonkin pusikkoon piiloon vaan seikkaili vielä pitkin nurmikkoa.
Toisin kuin luulisi, kilpikonna on aika nopea kun aurinko paistaa ja on lämmin. Jätä viideksi minuutiksi vahtimatta pihalle ja et välttämättä löydä koko otusta enää.

Episodin jälkeen sitten mietin, että mikä mua vaivaa kun asiat vain lipsuu mun päästä, tää kun ei ollut ensimmäinen kerta kun unohtelen jotain tärkeää. Mutta taitaa se olla vain normaalia hajamielisyyttä :)

Juhannus

Juhannusta vieteltiin sitten mökkisaaressa, minne pienen otsasuonen pullistelun jälkeen päästiin. Merellä oli hiukan tuulista ja minen pidä paatin keikkumisesta!!! Kiristys helpotti kun perille päästiin.
Vauva ei pahemmin asiasta stressiä ottanut, nukkui koko matkan, niinkuin aina autossa ja tai missä tahansa kunhan hurisee tai tärisee jollain lailla. Mulla on epäilyni, että mitä kovempaa keikuttaa tai moottori jyrisee, sen paremmin pikku ukko nukkuu.
Torstaina mentiin meidän porukka plus anoppi ja anopin koira mökille ja perjantaina tuli sitten miehen veli perheineen.

Koirien juhannusleikkejä, samasta kepistä taistelua :)

Säät onneksi suosi Merekurkussakin, auringosta nautti niin lapset kuin aikuisetkin ja osa meni jo uimaankin, huih! (Mie en uskaltanu, hyvä syy vedota imetykseen :) )

Eloveena

Merenneito

Pikku tytöt nautti kun sai kaivella hiekassa ja olla paljain varpain, vanhempi pikkumimmi pääsi mummin kans uimaankin :)

Hiekkaenkeli

 

Väsynyt leikkijä :)

Turatassu, pitäis varmaan nyppiä vähän niin ei tule niin paljon hiekkaa sisään?

Väsymätön leikkijä :)

Kaiken kaikkiaan juhannus oli mukava, tääkin mamma joi pari lasia viiniä ja skumppaa kolmen päivän aikana, söi hyvää ruokaa ja pääsi pitkästä aikaa saunaan! Oli aikas ihana fiilis, kotona kun ei aina jaksa tai ehdi saunaan mennä, helpompi käydä illalla pikasuihkussa ennenkuin pikku pomo hermostuu kun maitobaari ei ole paikalla koko ajan.
Pieni mieskin taisi nauttia mökkeilystä kun päikkärit nukuttiin ulkona ja sylissä sai olla melkein koko ajan muutenkin.
Sunnuntaina olikin sitten hieno veneily sää kotiin mennessä, meri oli melkein tyyni ja sai köllötellä veneen "kannella", ei siis tarvinnut kököttää kopissa missä ainakin mulle meinaa tulla paha olo. Hyvällä ilmalla viihtyisin veneessä pidempääkin. Tällaisia reissuja lisää, rauhallista menoa, no stress ja ihania ilmoja!

Ristiäiset

Taas on aika hujahtanut niin nopeasti!

Viime lauantaina oli juniorin ekat omat juhlat ja vieraitakin oli lähemmäs 30.
Itse kastetilaisuus saatiin pitää ulkona, ilma oli onneksi sen verran lämmin ja aurinkoinen. Sisällä olisi tullut ehkä hieman kuumat oltavat jos kaikki olisivat pakkautuneet sinne :)
Pappi oli mukava, puhui ja lauloi kauniisti ja tälle mamalle tuli tippa linssiin. :') Onnen kyyneleitä.
Pieni mies esitti pienen vastalauseen tilaisuuden alussa, mutta sylikummina toiminut siskoni oli ja on edelleen taitava hiljentämään sellaiset :) Kummeja tuli yhteensä neljä, isän veli vaimoineen, minun sisko ja lapsuuden ystäväni.

Tarjolla oli anopin tekemät, kaksi erilaista voileipäkakkua, lihaa ja kalaa sekä karjalanpiirakoita munavoilla. Makeana sitten vadelma-valkosuklaakakkua, lusikkaleipiä ja herrasväenleipiä sekä porkkanaleivoksia, nams!

Kahvipöytä

En voi kuin kiittää siskoa, äitiä ja siskonpoikaa kun meille viikoksi tulivat, muuten olisi juhlat jäänyt juhlimatta, minä kävin ylikierroksilla koko viikon ja hermosin ja kiukkusin ihan typeristä asioista. Onneksi ei rakkaat ottaneet siitä itseensä, päättivät vain hoitaa kaiken <3 Ja unohtaa ei voi kyllä anoppiakaan ja poitsun yhtä kummitätiä. Anoppi lainasi työpaikaltaan kahviastiaston ja tuplamoccamasterin ja kummitäti teki porkkanaleivokset. Ei olisi muuten meidän kahvimukit ja kupit riittäneet alkuunkaan....

Julius ja mamma

Ja nimeksi pojalle tuli Julius Matti Aukusti. Matti tuli isän puolelta ja Aukusti minun puolelta. Murunen näytti heti synnyttyään Jullilta, joten Julli hänestä tuli :)

Viimein kun juhlat oli ohi, loppui tämän mamman stressi. Onneksi.

Voihan vhh!

Isäntä siis aloitti karppauskuurin, ei ihan atkinsia mutta melkein. Ja minä sitten lupasin olla hengessä mukana ja olla syömättä noita kiellettyjä hiilareita.  Ja pakko myöntää, että se toimii. Paino tippuu ja olo on kyllä parempi kuin aikaisemmin. Täytyy vain vahtia, että energiaa tulee tarpeeksi, ettei maito lopu. Ja mukava kun kerma, voi ja muut "aidot" aineet ei ole kiellettyjä, energia kun tulee lähinnä proteiinista ja rasvasta. Mahakuvia en edes kehtaa tänne laittaa, kun raskauden viimeisellä viikolla nahka repesi aika ikävästi ja en oikein pidä mahani ulkonäöstä juuri nyt. Arpinen kuin pakanamaankartta. Mutta rakkausarpiahan ne on ja kaiken sen arvoisia mikä ne tekikin. Mutta kuitenkin, murun veli on myöskin saanut karppauksella painoa alas ja vaimonsa sanoi sen auttaneen migreeniinkin. :o Lueskelin sitten aiheesta ja kyllä se järkevältä kuulostaa.Olen lukenu siis Antti Heikkilän sivuja, www.anttiheikkilä.com ja voin suositella. Mulla on hävinnyt makeanhimo ja vannoutuneena leivän ystänäkään ei oikeastaan tee mieli leipää. Mukava huomata selkeitä muutoksia :) Ja ei kyllä yhtään haittaa noitten raskauskilojen lähtö. Ja syödä saa aina kun on nälkä :) Nykyään sitten lautaselle eksyy vain kasviksia ja proteiinia jotka on valmistettu kunnon öljyjen,voin ja kerman kanssa. Ja iltapalaksi useimiten rahka tai jugurttia,kermaa ja marjoja. Mutta sellaista meillä, ainakin niin pitkään että molemmilla on paino siellä missä pitää ja vanhat vaatteet mahtuu ja istuu taas päälle. Saas nähdä sitten milloin se on. Pikku mies on alkanut hymyilemään muutaman viime viikon aikana enenevässä määrin ja kääntyilläänkin kovasti. Nyt kun vielä saisi unirytmin vähän paremmaksi, nukkuu siis vieläkin n. kolmen tunnin pätkissä. Onneksi nukkuu kainalossa niin mammakaan ei pahemmin herää kun pojalle nälkä iskee, maitobaari kun on vieressä :D

Juhlasuunnittelua ja kaaoksen hallintaa

Se olisi sitten pikku killen ristiäiset reilun parin viikon päästä ja aika tuntuu loppuvan kesken.Jotenkin niin tavallista minulta,kauhee ressi iskee kaikesta,kontrollifriikin ongelmia.Talo näyttää sisältä ihan hyvälle,paitsi että seinät on vähän tyhjät vielä,jospa nyt tänään saisin ne verhotangot ostettua ja anoppi pääsisi ompelemaan verhot,mulla kun ei konetta ole.Ei sen puoleen,viimeksi ompelukoneeseen olen koskenut lukiossa.Eli aika kauan sitten.. Ressiä helpottaa hiukan miun ihanat apujoukot,äiti,sisko ja siskon poika tulee meille viikon päästä kattoo poitsua ja auttelemaan ja näiden lisäksi leipomuksia on delegoitu anopille ja tulevalle kummitädille :) Sitten jääkin jäljelle se iän ikuinen vaateongelma.Luulin,että pukuongelmaa ei olisi mutta kultsu tuumasi mekon näyttävän keski-iän ylittäneen rouvashenkilön mekolta.Kyseessähän on siis hm:n pitsitunika.Kyllä rupes ottaa pannuun! No ehkä sitten pääsen vaateostoksille kun sisko saapuu taloon :) Onneks pikkumiehen juhlavaatteet valmiina. Perintökastemekko ja tummansininen samettipuku sitten mekon jälkeen.Anoppi oli ostanut vielä uuden kauluspaitabodyn ja pikku kengät asuun. Sitten vain toivotaan,että isäntä käyttäytyy nätisti,siis nukkuu toimituksen ajan. Mutta nyt mä jatkan suunnittelua ja ressaamista. Jospa ehtisi kirjoitella hiukan useammin kuin tähän mennessä :)

Pikku mies

Kylläpä aika on mennyt nopeasti, ei ole tännekkään ehtinyt kirjoitella aikoihin. Pitäisi varmaan opetella bloggaamaan kännykällä. Tai siis se kuvien liittäminen kännykällä on se ongelma :) Tekniikan ihmelapsi kun olen...
Mutta kuitenkin, ihana pieni mies muutti meille viime kuun puolivälissä, ja elämä on alkanut sujua ihmeen helposti. Imetys onnistuu (jos nyt ei satunnaisia rintaraivareita ja kärsimättömyyttä lasketa) ja murunen on ihanan perustyytyväinen, kunhan ruoka tulee heti sillä sekunnilla kun hän haluaa. Muuten menee hermo just!!

Pikkuisen maailmaan saapuminen tosiaan ei mennyt ihan niinkuin ajattelin, melkein 18 tuntia hän teki tuloa, minä en lähtenyt aukeamaan niinkuin olisi pitänyt ja asiaa sitten autettiin tipalla jolloin alkoi tapahtua. Supistukset kovenivat nopeasti mutta ilokaasulla ja kohdunkaulan puudutuksella pärjäsin. (Ja voin kertoa, että se puuduttaminen sattui enemmän kuin yksikään supistus, huusin suoraa huutoa ja paniikki meinasi tulla)
Ponnistusvaiheeseen kun päästiin niin tuli ongelmia, lantiosta mahtui hyvin läpi mutta mun lihakset ei meinannut venyä tarpeeksi ja imukupilla jouduttiin lopulta auttamaan pieni ulos. SItten kävikin ilmi, että vauva oli hörpännyt lapsivettä, joka oli jo siinä vaiheessa iltaa vihreää, hengitysäänet olivat kosteat ja vauva vietiin pois samantien pois toiseen huoneeseen jotta keuhkoissa ja mahassa ollut vesi saatiin imettyä pois. Onneksi pikkuinen kuitenkin parkaisi vähäsen, että kuulin hänen olevan elossa. Sain vauvan muutamaksi minuutiksi mahan päälle, ennenkuin hän joutui happikaappiin ja vietiin keskolaan tarkkailuun. Siellä sitten vietettiin kaikki kolme päivää mitä sairaalassa oltiin. Vauvan sokeriarvot eivät tahtoneet pysyä kohdillaan ja pikkuinen näytti niin avuttomalta ja...en osaa edes kuvailla miltä hän näytti kun yksi letku meni nenään ja toinen käteen ja myöhemmin päähän kun käden tippa lopetti toiminnan. Ja kipeä ja huono varmaan oli pienen olokin, kun imukupista tuli pieni pahka päähän ja lapsi vettä oli kuitenkin jäänyt mahaan. :(

Mun pieni voipunut rakkaus

Itse en muista synnytyksestä paljon mitään, mutta mies sanoi, että aika rajua touhua se oli. Ainakin omasta olotilasta päätellen oli ollut juuri sitä rajua touhua, kun olin niin pirun kipeä, down under laitettiin 9 tikkiä ja maha oli niin hellänä kun sitä oli runnottu myös. Kuulemma lääkäri ja hoitaja olivat yhtä aikaa työntäneet vauvaa mahan päältä yrittäen saada hänet ulos, mutta ilman tulosta. Onneksi en muista *puistatus* Ei ihmekkään, että maha oli hieman kipeä.

Jälkeenpäin on tullut flashbackejä joistain jutuista kuten, sillä hetkellä kun vauva syntyi ja sain tietää, että poika tuli niin radiosta soi Pojun Poika saunoo-biisi ja siitä kohta "Meidän poika on tullut kotiin". Miten osuvasti se sopikaan tuohon hetkeen :)

Kotiin lähtöpäivänä isiä odottelemassa

Mutta näin meillä meni alku, ja jatko on alkukankeuden ja äitin ensipäivien avuttomuuden-tunteen jälkeen alkanut oikein kivasti :)