Juhlasuunnittelua ja kaaoksen hallintaa

Se olisi sitten pikku killen ristiäiset reilun parin viikon päästä ja aika tuntuu loppuvan kesken.Jotenkin niin tavallista minulta,kauhee ressi iskee kaikesta,kontrollifriikin ongelmia.Talo näyttää sisältä ihan hyvälle,paitsi että seinät on vähän tyhjät vielä,jospa nyt tänään saisin ne verhotangot ostettua ja anoppi pääsisi ompelemaan verhot,mulla kun ei konetta ole.Ei sen puoleen,viimeksi ompelukoneeseen olen koskenut lukiossa.Eli aika kauan sitten.. Ressiä helpottaa hiukan miun ihanat apujoukot,äiti,sisko ja siskon poika tulee meille viikon päästä kattoo poitsua ja auttelemaan ja näiden lisäksi leipomuksia on delegoitu anopille ja tulevalle kummitädille :) Sitten jääkin jäljelle se iän ikuinen vaateongelma.Luulin,että pukuongelmaa ei olisi mutta kultsu tuumasi mekon näyttävän keski-iän ylittäneen rouvashenkilön mekolta.Kyseessähän on siis hm:n pitsitunika.Kyllä rupes ottaa pannuun! No ehkä sitten pääsen vaateostoksille kun sisko saapuu taloon :) Onneks pikkumiehen juhlavaatteet valmiina. Perintökastemekko ja tummansininen samettipuku sitten mekon jälkeen.Anoppi oli ostanut vielä uuden kauluspaitabodyn ja pikku kengät asuun. Sitten vain toivotaan,että isäntä käyttäytyy nätisti,siis nukkuu toimituksen ajan. Mutta nyt mä jatkan suunnittelua ja ressaamista. Jospa ehtisi kirjoitella hiukan useammin kuin tähän mennessä :)

Pikku mies

Kylläpä aika on mennyt nopeasti, ei ole tännekkään ehtinyt kirjoitella aikoihin. Pitäisi varmaan opetella bloggaamaan kännykällä. Tai siis se kuvien liittäminen kännykällä on se ongelma :) Tekniikan ihmelapsi kun olen...
Mutta kuitenkin, ihana pieni mies muutti meille viime kuun puolivälissä, ja elämä on alkanut sujua ihmeen helposti. Imetys onnistuu (jos nyt ei satunnaisia rintaraivareita ja kärsimättömyyttä lasketa) ja murunen on ihanan perustyytyväinen, kunhan ruoka tulee heti sillä sekunnilla kun hän haluaa. Muuten menee hermo just!!

Pikkuisen maailmaan saapuminen tosiaan ei mennyt ihan niinkuin ajattelin, melkein 18 tuntia hän teki tuloa, minä en lähtenyt aukeamaan niinkuin olisi pitänyt ja asiaa sitten autettiin tipalla jolloin alkoi tapahtua. Supistukset kovenivat nopeasti mutta ilokaasulla ja kohdunkaulan puudutuksella pärjäsin. (Ja voin kertoa, että se puuduttaminen sattui enemmän kuin yksikään supistus, huusin suoraa huutoa ja paniikki meinasi tulla)
Ponnistusvaiheeseen kun päästiin niin tuli ongelmia, lantiosta mahtui hyvin läpi mutta mun lihakset ei meinannut venyä tarpeeksi ja imukupilla jouduttiin lopulta auttamaan pieni ulos. SItten kävikin ilmi, että vauva oli hörpännyt lapsivettä, joka oli jo siinä vaiheessa iltaa vihreää, hengitysäänet olivat kosteat ja vauva vietiin pois samantien pois toiseen huoneeseen jotta keuhkoissa ja mahassa ollut vesi saatiin imettyä pois. Onneksi pikkuinen kuitenkin parkaisi vähäsen, että kuulin hänen olevan elossa. Sain vauvan muutamaksi minuutiksi mahan päälle, ennenkuin hän joutui happikaappiin ja vietiin keskolaan tarkkailuun. Siellä sitten vietettiin kaikki kolme päivää mitä sairaalassa oltiin. Vauvan sokeriarvot eivät tahtoneet pysyä kohdillaan ja pikkuinen näytti niin avuttomalta ja...en osaa edes kuvailla miltä hän näytti kun yksi letku meni nenään ja toinen käteen ja myöhemmin päähän kun käden tippa lopetti toiminnan. Ja kipeä ja huono varmaan oli pienen olokin, kun imukupista tuli pieni pahka päähän ja lapsi vettä oli kuitenkin jäänyt mahaan. :(

Mun pieni voipunut rakkaus

Itse en muista synnytyksestä paljon mitään, mutta mies sanoi, että aika rajua touhua se oli. Ainakin omasta olotilasta päätellen oli ollut juuri sitä rajua touhua, kun olin niin pirun kipeä, down under laitettiin 9 tikkiä ja maha oli niin hellänä kun sitä oli runnottu myös. Kuulemma lääkäri ja hoitaja olivat yhtä aikaa työntäneet vauvaa mahan päältä yrittäen saada hänet ulos, mutta ilman tulosta. Onneksi en muista *puistatus* Ei ihmekkään, että maha oli hieman kipeä.

Jälkeenpäin on tullut flashbackejä joistain jutuista kuten, sillä hetkellä kun vauva syntyi ja sain tietää, että poika tuli niin radiosta soi Pojun Poika saunoo-biisi ja siitä kohta "Meidän poika on tullut kotiin". Miten osuvasti se sopikaan tuohon hetkeen :)

Kotiin lähtöpäivänä isiä odottelemassa

Mutta näin meillä meni alku, ja jatko on alkukankeuden ja äitin ensipäivien avuttomuuden-tunteen jälkeen alkanut oikein kivasti :)

Rakkauspakkaus

Hiljaista on täällä ollut mutta kotirintamalla tapahtunut ihania asioita :)
Tummatukkainen pikku prinssi näki päivän valon lauantai-iltana 18 tunnin urakan jälkeen.
Vaikka maailmaan saapuminen ei mennytkään oppikirjojen mukaan, päästiin viimein kotiin nopealla aikataululla ja pieni mies on nyt terveeksi todettu ja hyvissä voimissa <3
Mutta enemmän myöhemmin,kunhan pääsen koneelle,kännykällä bloggaus ei oo mun vahvin laji.

THE Day oli ja meni...

...ja mitään ei ole tapahtunut. Mun harmikseni. Huomenna olis sitten viimenen neuvola, 40+6 taitaa jo olla ja jos kaikki on hyvin ja ei sittenkään ala tapahtua, on seuraavalla viikolla edessä yliaikakontrolli ja käynnistys. Voi räkä :(
Toisaalta olen iloinen, että kaveri on ollut kovapintaista lajia, heilunut olen kuitenkin kuin heinämies remontin keskellä, mutta nyt saisi jo tarkoitukselliset häätötoimenpiteet alkaa tehoamaan. Mutta ei. Kaveri vaan köllöttelee tyytyväisenä ja koittaa silloin tällöin ottaa osumaa mamman kylkiluihin hyvällä menestyksellä.
Mutta enää reilu viikko. Toivottavasti. Mä en jaksais enää. Tuu jo mini-ihminen!!!

Mun pieni <3

Näin takatalven kunniaksi

Nämä kuvat on otettu jo maaliskuun alkupuolella, kun lunta oli vielä jonkin verran. Mutta lupaus keväästä ne silti oli :)

Kiva oli ensi kertaa nähdä laulujoutsenet lähipellolla, varma merkki keväästä, vaikka nyt tulikin vähän takapakkia :)

Rakkaudella, mummi

Pikkuinen on saanut taas kaikkea niin ihanaa mummilta, ettei voi olla hehkuttamatta täälläkin <3

Pikkuinen hattu, tumput ja tossut

Toiset tumput ja tossukat

Villavaippahousuja

Sekä perintösänky, johon minun äiti teki röyhelöt ja anoppi villapeiton.

Koska meidän talossa on kaksi kerrosta, on sänkyjäkin sitten kaksi, alakerrassa tämä rottinkinen perintösänky, joka on ollut jo minun siskolla, minulla ja siskon pojalla ja nyt sitten minun pikkuisella. Yläkerrassa on sitten tavan pinnasänky. Helpottaa kummasti kun ei tarvitse kiikuttaa beibiä joka kerta ylös nukkumaan :)

Mutta tällaisia tällä kertaa, nyt vain odotellaan käyttäjää. Saas nähdä täytyykö siniset rusetit vaihtaa pinkeiksi. ;)

Randomia

Sain Mallalta (http://rakkauttavailla.blogspot.com/) tällaisen One lovely blog-tunnustuksen. Kiitos siitä  :)

Tässä säännöt:

Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi.
Lahjoita tämä sama award max. 15 muulle bloggaajalle/blogille

1. Rakastan raejuustoa ja jugurttia sekaisin, se on niin hyvää :)
2. Olen koukussa siisteihin käsiin, geelattuihin kynsiin ja ripsipidenteisiin. Harmi vain ettei nyt ole oikein mahdollista pitää niitä.
3. Odotan innolla, että maha-asukki päättää tulla ulos, että tää oleminen helpottuisi ja pääsisin shoppaamaan jotain kivaa kesäksi myös itselleni.
4. En piittaa pahemmin telkkarin tuijottamisesta. Siis vannoutunut lukutoukka :)
5. Haluaisin pelastaa pari koditonta kissaa ja koiraa meille, mutta ei taida ihan heti onnistua :/
6. Löysin sisäisen leipurini uudestaan
7. Inhoan takatalvea

Ja tunnustus menee Ninnulle Kastehelmiä terälehdellä.blogiin. Tsemppiä muru!