Ihanat häät!

Vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen viikonlopun reissulla, oli se loppujen lopuksi hyvä reissu. Häät oli ihanat, morsian superkaunis ja sulhanenkin hauskan näköinen pörröisine hiuksineen.
Menomatkalla perjantaina meinasi usko jo loppua ja jos olisi ollut mahdollista hypätä takaisin kotiin viimeistään sata kilometriä ennen Helsinkiä olisin sen tehnyt syvästi helpottuen; automatka J:n kanssa ei ollut  todellakaan helpoin. Alkumatka meni ihan ok kun J nukkui, mutta voi apua sitten Tampereen toiselle puolelle kun ehdittiin, alkoi huuto ja protestointi. Siinä vaiheeessa alkoi myös tulla pimeä, joten eihän J nähnyt enää leluja tai värejä tai mitään muutakaan mikä olisi saattanut viihdyttää. Siis huudetaan ja kovaa. Hiki päässä. Niin kova hiki, että turvaistuin oli pään kohdalta märkä. Kun viimein päästiin pysähtymään (moottoritiellä ei paljoa pysähdellä) ja J rauhoittui sen verran että söi, stressi (ilmeisesti) aiheutti oksennuksen. Kunnon kaaripuklit äitin päälle ja auton penkille. Eikun vaatteet vaihtoon, hetken päästä matka jatkui taas ja ei mennyt kauaa kun huto alkoi uudestaan. Ja noin sata kilometriä ennen Helsinkiä taas parkkiin. Ja istuin oli tällä kertaa selänkin kohdalta kostea. Mun sydän oli särkyä ja huono omatunto ja syyllisyys hakkasi erittäin väkivaltaisesti pään sisällä kun mietin, että pitikin lähteä kiusaamaan pientä vain yksien häiden takia. Olisin jo maksanutkin aika paljon, että olisi takaisin kotiin päästy just sillä hetkellä.
Perille kuitenkin päästiin kun J viimein nukahti.

Juuri herännyt kohta loppuu huumori.

Helsingissä odotti sitten auton parkkeerausongelma, eihän keskustan hotelleilla pahemmin parkkipaikkoja ole. Vietiin auto sitten Kluuviin, maan alla sijaitsevaan parkkihalliin. Ja mä en tykkää olla maan alla, ahdistaa alkoi heti kun missään ei lukenut "tästä pääsetkatutasoon". Huomasi taas, että mie oon maalta, en ossoo kulukee täällä. Jessus sentää, että hermo oli tiukassa kun viimein hotellille päästiin puolen yön maissa. Joku itsetuhoinen ohikulkija kokeili onneaan sanoen mulle ettei saisi kiroilla. On kuulemma rumaa. Joo, on se ehkä ruman kuuloista, varsinkin naisen suusta, mutta sillä hetkellä helpotti kummasti, kun vettä sataa, pukupussit meinasi tipahtaa märkään katuun ja matkalaukku kääntyä nurin. Pääsi tiukka prkl!! siinä kohtaa.
Onneksi J nukkui taas kerran kriittisimmän ajan, kuten kerran aikaisemminkin, mutta keron siitä joku toinen kerta.
Hotellille kun päästiin niin kaikki alkoi kääntyä ihan positiiviseksi, vaikka huone ei ollut mikään huippuhieno ja pienikin se oli, oli siellä puhtaat sängyt ja suihku. Ihanaa. Eikun mun ihana lämmin ja silloin jo herännyt hyväntuulinen pullerovauva kainaloon ja nukkumaan. Aamulla aikaisin vanhan ystävän kanssa aamiaiselle. Kyllä tämä tästä vielä kivaksi muuttuu.
Ihana kyllä oli M:a nähdä tosi pitkästä aikaa, muutama vuosi taas pyörähti välissä kun toinen asuu Dublinissa ja  minä Suomessa ja ei vain tullut lähdettyä reissuun vaikka miten sitä ajatteli lähtevänsä moikkaamaan.
Aamiaisen jälkeen alkoikin sitten operaatio hiustenlaitto. Ihanan kampaajani ohjeilla sain tetyä suht kestävät kiharat, eikä mennyt kuin pari tuntia. Onneksi anoppi oli matkassa lapsenhoitajana. Ei olisi tullut muuten mistää mitään. Kiirehän meille kuitenkin lopulta tuli, kun hypättiin ensin vielä väärään suuntaan menevään ratikkaan ennenkuin päästiin perille Temppeliaukion kirkkoon. Tosi kaunis paikka, mä aloin jo herkistellä tässä vaiheessa ja kun häämarssi viimein alkoi soida, alkoi mulla kyyneleet tunkea silmiin, mutta ei voinut itkeä, kun APUA, nenäliinat oli takin taskussa!Yritä siinä sitten hillitä itseään tiukalla otteella. Tilaisuus oli kaunis ja ei liian pitkä. Laitan kirkosta ja hääparin autosta kuvia myöhemmin kun saan ne T: kännykästä koneelle.
Juhlat olivatkin sitten Kaapelitehtaalla, mutta ennen sinne menoa piti vielä juosta Citymarkettiin ostamaan uudet sukat kun, yllätysyllätys, mun sukkaan oli tullut silmänpako. Pakko oli hakea uudet. Ihmiset katsoi vähän perään kun me juhlamekot ja puvut päällä juostaan kaupassa :)

Viimein sitten saatiin juhlat käyntiin, ohjelmaa oli sopivasti ja ruoka hyvää, tämäkin mamma joi jopa lasillisen skumppaa, valkkaria ja hiukan punkkuakin. Lisää tietysti otin mutta juotin ne T:lle :) Mun piti vähän rajoittaa kun tiesin, että hotellilla odottaa pieni hyeenan lailla huutava vauva jos ei ruokaa saa luomuna kun äitin kainaloon pääsee.

<3

häävalssi

Huikkahetki unien jälkeen

Morsiamella oli aivan ihana ääni ja karskimpikin vieras herkistyi varmasti tästä. Tämä oli, luonnollisesti omistettu uunituoreelle aviomiehelle. Sulho seisoikin kuin patsas ja oli todella liikuttunut laulun loputtua. Niin ihanaa, oih!! Ja minä sain useampaankin otteeseen etsiä niitä nenäliinoja, mitkä olivat edelleen siellä takin taskussa.
Bileistä lähdettiin takaisin hotellille ennen yhtätoistaa kun anoppi soitti, että J heräsi ja on hiukan levoton. Onneksi tapahtumat alkoivat olla juhlissakin loppu ja vieraat valmistautuivat jatkoille lähtöön joten mekin sitten napattiin taksi ja lähdettiin nukkumaan.
Sunnuntai-aamun piristykseksi tuli T:n kaveri vaimonsa ja pari kuukautisen poikansa kanssa käymään hotellilla, kiva oli nähdä ihan pikkuinen vauva, alkaa kohta taas vauvakuume nousemaan vaikka omakaan ei ole kuin reilu 5 kk vanha :)
Paluumatka sujuikin huomattavasti paremmin kuin perjantain painajainen. Nyt sitten paluu arkeen ja ensi kesän häitä odotellessa :)

Reissuun!!!!

Pitkästä aikaa ehtii/jaksaa/muistaa kirjoitella tänne. Pikku mies nukkua tuhisee vieressä ja mun pitäis pakata, mutta kirjoittelenpa mieluummin tänne. Ja sitä paitsi, pakkaus onnistuu paremmin pienessä paineessa. Ja mulla on lista tehtynä(lue: mukaan lähtee siis puoli omaisuutta, vähintään) siis hommahan on jo yli puoliksi tehty :)
Eilen oli  kiva päivä, pääsin kampaajalle ja mun ihana luottokampaaja loihti taas kerran upeat hiukset ja antoi hyvät vinkit millä saan väkerrettyä huomenna itselleni kestävät kiharat kun häitä päästään juhlimaan. Enpäs ole häissä ollutkaan pitkään aikaan, ne on aina kivoja juhlia. Ainut miinus on se, että ne juhlat on Helsingissä ja pikku mies ei välttämättä innostu pitkästä automatkasta. 
Anoppi lähtee mukaan reissuun lapsenvahdiksi, tällä kertaa ei muru pääse mukaan vaan jää hotellille mummin kanssa. Minä saan levollisen mielen kun  J on lähellä, en vielä halua jättää yön yli hoitoon, on se vaan niin pieni vielä. Onneksi mulla on maailman paras anoppi :)
Toinen juttu mikä oli kivaa eilen, oli toisen puoliskon kaverin vierailu. Kaveri siis ei ollut vielä nähnyt J:ta ja nyt sitten tuli viimein käymään. Odottelin hieman, että kaverin vaimoke olisi tullut mukaan, mutta jäikin kotiin kun oli ollut hiukan huono olo, kun kuulin miksi, ymmärsin ja hyväksyin täysin kotiin jäämisen, siis kivoja uutisia ;)
Tänä aamuna onkin sitten herätty tavallista aikaisemmin ja käyty aamulenkillä jo ennen puolta kymmentä, nyt vain tehokasta pakkausta, koneellinen vaippapyykkiä ja huomisen odottelua.(automatkaa en niinkään odota) Hyvällä tuurilla näen yhtä vanhaa ystäväistäkin Helsingissä :)
Kivaa !!

Neuvolassa

Tortaina oli pikku kundin 3kk neuvola missä kaikki oli ok, paino noussut hienosti ja pituuttakin tullut hyvin. Perinteisen tapaan herra päästi pissat painoa mitatessa ja sitten oltiinkin niskaa myöten märkiä :) Painoa oli muuten reippaat 6,6 kiloa. Iso poika jo, mun vauva ei oo kohta enää vauva :( Kaikki meni hyvin kunnes oli rokottamisen aika. Rota meni hyvin alas mutta voi sitä järkytyksen määrää kun piikki pistettiin reiteen, pää meni aivan punaiseksi ennenkuin tuli huuto. Pikku ressukka. Eikä kerta riittänyt vaan piikitettiin vielä toiseenkin reiteen. Onneksi itku loppui lyhyeen ja pieni hymykin tuli neuvolan tädille ennenkuin lähdettiin kotiin. Onneksi seuraavat piikit on vasta 5 kk neuvolassa kun taisi mammaa ahdistaa itku ja piikit enemmän kun poikaa :) Neuvolan jälkeen käytiinkin sitten mun työpaikalla pyörähtää ja siitä matka jatkui mummin kautta kaupungille ostamaan Juliuksen vastasyntyneelle kaverille lahja. Miehen kaverille syntyi myös poika keskiviikkona joten saapas nähdä tuleeko meidän vauvoista kaverit. Juliuskin sai osansa kun mummi halusi ostaa jotain pojulle. Herra sai sitten I'm a prince-pöksyt ja bodyn jossa oli teksti 50% äiti ja 50% isi. Söpöä :) Poitsu viihtyi koko kaupunkireissun unilla manducassa ja loppuiltakin meni kotona ihmeen rauhallisesti vaikka olin varautunut kitinöihin ja kuumeeseen rokotusten jäljiltä. Vähän oli väsy pikku mies joten istuskeltiin sitten suurin osaa iltaa sohvalla ja kateltiin telkkua. Oltiin siis kahdestaan kun isi lähti mökillä käymään veljensä kanssa. Yökin meni yhtä rauhallisesti eikä suppoja tarvittukaan vaikka ne yöpäydälle varasin. Mukava näin, poika kun ei ole ollut vielä kertaakaan kipeä :)

Muistamattomuutta

Mun pää on aikaa harvaa tekoa nykyään, istutin kukkia tässä eräänä päivä ja annoin kilpikonnan hengailla nurmikolla samaan aikaan, kun sain homman valmiiksi olin jo muutaman kerran säikähtänyt, että missä se otus menee kun unohdin vain onnellisesti ötökän olemassa olon. Onneksi ei Rudi-poika ollut kauas ehtinyt piiloon. Pahin oli kun sain kukat istutettua ja menin sisälle, aikaakin kului enemmän kunnes yht'äkkiä muistin et se kilppari oli vielä ulkona ja irti!!!Ei kun kauheeta vauhtia paniikissa ulos etsimään missä mun ötökkä on, mies sitten huusi mun juostessa et kyllä se on vielä nurtsilla, näkyy ikkunasta! Hui kun mä säikähdin, että nyt se hävis koko kilpikonna, onneksi ei ollut painellut johonkin pusikkoon piiloon vaan seikkaili vielä pitkin nurmikkoa.
Toisin kuin luulisi, kilpikonna on aika nopea kun aurinko paistaa ja on lämmin. Jätä viideksi minuutiksi vahtimatta pihalle ja et välttämättä löydä koko otusta enää.

Episodin jälkeen sitten mietin, että mikä mua vaivaa kun asiat vain lipsuu mun päästä, tää kun ei ollut ensimmäinen kerta kun unohtelen jotain tärkeää. Mutta taitaa se olla vain normaalia hajamielisyyttä :)

Juhannus

Juhannusta vieteltiin sitten mökkisaaressa, minne pienen otsasuonen pullistelun jälkeen päästiin. Merellä oli hiukan tuulista ja minen pidä paatin keikkumisesta!!! Kiristys helpotti kun perille päästiin.
Vauva ei pahemmin asiasta stressiä ottanut, nukkui koko matkan, niinkuin aina autossa ja tai missä tahansa kunhan hurisee tai tärisee jollain lailla. Mulla on epäilyni, että mitä kovempaa keikuttaa tai moottori jyrisee, sen paremmin pikku ukko nukkuu.
Torstaina mentiin meidän porukka plus anoppi ja anopin koira mökille ja perjantaina tuli sitten miehen veli perheineen.

Koirien juhannusleikkejä, samasta kepistä taistelua :)

Säät onneksi suosi Merekurkussakin, auringosta nautti niin lapset kuin aikuisetkin ja osa meni jo uimaankin, huih! (Mie en uskaltanu, hyvä syy vedota imetykseen :) )

Eloveena

Merenneito

Pikku tytöt nautti kun sai kaivella hiekassa ja olla paljain varpain, vanhempi pikkumimmi pääsi mummin kans uimaankin :)

Hiekkaenkeli

 

Väsynyt leikkijä :)

Turatassu, pitäis varmaan nyppiä vähän niin ei tule niin paljon hiekkaa sisään?

Väsymätön leikkijä :)

Kaiken kaikkiaan juhannus oli mukava, tääkin mamma joi pari lasia viiniä ja skumppaa kolmen päivän aikana, söi hyvää ruokaa ja pääsi pitkästä aikaa saunaan! Oli aikas ihana fiilis, kotona kun ei aina jaksa tai ehdi saunaan mennä, helpompi käydä illalla pikasuihkussa ennenkuin pikku pomo hermostuu kun maitobaari ei ole paikalla koko ajan.
Pieni mieskin taisi nauttia mökkeilystä kun päikkärit nukuttiin ulkona ja sylissä sai olla melkein koko ajan muutenkin.
Sunnuntaina olikin sitten hieno veneily sää kotiin mennessä, meri oli melkein tyyni ja sai köllötellä veneen "kannella", ei siis tarvinnut kököttää kopissa missä ainakin mulle meinaa tulla paha olo. Hyvällä ilmalla viihtyisin veneessä pidempääkin. Tällaisia reissuja lisää, rauhallista menoa, no stress ja ihania ilmoja!

Ristiäiset

Taas on aika hujahtanut niin nopeasti!

Viime lauantaina oli juniorin ekat omat juhlat ja vieraitakin oli lähemmäs 30.
Itse kastetilaisuus saatiin pitää ulkona, ilma oli onneksi sen verran lämmin ja aurinkoinen. Sisällä olisi tullut ehkä hieman kuumat oltavat jos kaikki olisivat pakkautuneet sinne :)
Pappi oli mukava, puhui ja lauloi kauniisti ja tälle mamalle tuli tippa linssiin. :') Onnen kyyneleitä.
Pieni mies esitti pienen vastalauseen tilaisuuden alussa, mutta sylikummina toiminut siskoni oli ja on edelleen taitava hiljentämään sellaiset :) Kummeja tuli yhteensä neljä, isän veli vaimoineen, minun sisko ja lapsuuden ystäväni.

Tarjolla oli anopin tekemät, kaksi erilaista voileipäkakkua, lihaa ja kalaa sekä karjalanpiirakoita munavoilla. Makeana sitten vadelma-valkosuklaakakkua, lusikkaleipiä ja herrasväenleipiä sekä porkkanaleivoksia, nams!

Kahvipöytä

En voi kuin kiittää siskoa, äitiä ja siskonpoikaa kun meille viikoksi tulivat, muuten olisi juhlat jäänyt juhlimatta, minä kävin ylikierroksilla koko viikon ja hermosin ja kiukkusin ihan typeristä asioista. Onneksi ei rakkaat ottaneet siitä itseensä, päättivät vain hoitaa kaiken <3 Ja unohtaa ei voi kyllä anoppiakaan ja poitsun yhtä kummitätiä. Anoppi lainasi työpaikaltaan kahviastiaston ja tuplamoccamasterin ja kummitäti teki porkkanaleivokset. Ei olisi muuten meidän kahvimukit ja kupit riittäneet alkuunkaan....

Julius ja mamma

Ja nimeksi pojalle tuli Julius Matti Aukusti. Matti tuli isän puolelta ja Aukusti minun puolelta. Murunen näytti heti synnyttyään Jullilta, joten Julli hänestä tuli :)

Viimein kun juhlat oli ohi, loppui tämän mamman stressi. Onneksi.

Voihan vhh!

Isäntä siis aloitti karppauskuurin, ei ihan atkinsia mutta melkein. Ja minä sitten lupasin olla hengessä mukana ja olla syömättä noita kiellettyjä hiilareita.  Ja pakko myöntää, että se toimii. Paino tippuu ja olo on kyllä parempi kuin aikaisemmin. Täytyy vain vahtia, että energiaa tulee tarpeeksi, ettei maito lopu. Ja mukava kun kerma, voi ja muut "aidot" aineet ei ole kiellettyjä, energia kun tulee lähinnä proteiinista ja rasvasta. Mahakuvia en edes kehtaa tänne laittaa, kun raskauden viimeisellä viikolla nahka repesi aika ikävästi ja en oikein pidä mahani ulkonäöstä juuri nyt. Arpinen kuin pakanamaankartta. Mutta rakkausarpiahan ne on ja kaiken sen arvoisia mikä ne tekikin. Mutta kuitenkin, murun veli on myöskin saanut karppauksella painoa alas ja vaimonsa sanoi sen auttaneen migreeniinkin. :o Lueskelin sitten aiheesta ja kyllä se järkevältä kuulostaa.Olen lukenu siis Antti Heikkilän sivuja, www.anttiheikkilä.com ja voin suositella. Mulla on hävinnyt makeanhimo ja vannoutuneena leivän ystänäkään ei oikeastaan tee mieli leipää. Mukava huomata selkeitä muutoksia :) Ja ei kyllä yhtään haittaa noitten raskauskilojen lähtö. Ja syödä saa aina kun on nälkä :) Nykyään sitten lautaselle eksyy vain kasviksia ja proteiinia jotka on valmistettu kunnon öljyjen,voin ja kerman kanssa. Ja iltapalaksi useimiten rahka tai jugurttia,kermaa ja marjoja. Mutta sellaista meillä, ainakin niin pitkään että molemmilla on paino siellä missä pitää ja vanhat vaatteet mahtuu ja istuu taas päälle. Saas nähdä sitten milloin se on. Pikku mies on alkanut hymyilemään muutaman viime viikon aikana enenevässä määrin ja kääntyilläänkin kovasti. Nyt kun vielä saisi unirytmin vähän paremmaksi, nukkuu siis vieläkin n. kolmen tunnin pätkissä. Onneksi nukkuu kainalossa niin mammakaan ei pahemmin herää kun pojalle nälkä iskee, maitobaari kun on vieressä :D