Nostalgiaa

Kotona Savossa käydessä löysin äidin laatikon pohjalta läjän vanhoja valokuvia mitkä kaappasin mukaani länteen.

Kiva katsella millainen itse on ollut pienenä ja yrittää löytää jotain yhdennäköä oman lapsen kanssa. Ja kyllä sieltä jotain pientä löytyi :)

 Näistä kyllä päätyy osa seinille :)

Ja ruoka maistuu!

Mä olen niin onnellinen, että J kuuluu niihin vauvoihin joille kiinteä ruoka maistuu :)

Ei ole oikeastaan väliä mitä lusikassa on, alas menee kuitenkin. Parasta herkkua on iltapuuro ja hedelmä- ja marjasoseet.

Joskus J on hauskan näköinen kun annan jotain uutta makua, kuten viimeksi maistettiin kalaa.

Ilme kertoi kaiken; mitä ihmeen töhnää mamma nyt mun suuhun laittaa?!!Yäk!!

Pari kertaa kuitenkin kun uusi lusikallinen meni suuhun niin alkoi lohi maistua. Ja yleensä kaikki muukin :)

Sormiruokaa J ei oikein ole vielä hoksannut, mutta eipä tuo niin haittaa ainakaan mua, kuitenkin vasta kaksi kiinteää ateriaa annan päivässä, muuten on pelkällä rintamaidolla vielä. Maanantaina on seitsemänkuukautis neuvola (pyysin erikseen), joten saas nähdä onko paino noussut tasaisesti näin vähillä "oikeilla" aterioilla vai tarvitseeko alkaa antaa kolmaskin ateria päivässä.

Teen pääosin kaikki J:n ruuat itse, olen vähän natsi noiden kaupan soseiden suhteen, niissä on aina jotain mitä en halua niissä olevan. Kuten vehnää, perunaa, maissia tai riisiä jossain muodossa. Ei siis itse syödä melkein ollenkaan noita edellämainittuja joten en halua syöttää niitä lapsellenikaan. Sitä paitsi suurin osa purkkiruuista haisee kamalalle :/

Mieskin tokaisi kaupan lohivuokapurkin avattuaan et mitä pirun minkinrehua meinaan pojalle syöttää :)

En kuitenkaan täysin ehdoton ole, reissussa ollessa kaupan soseet ja puurot helpottaa menoa mutta kotona ollessa niitä ei syödä.

Tein J:lle toissapäivänä kattilallisen' kana-basilika-kasvispataa joka tuntui maistuvan tosi hyvin, jopa omaan suuhun, vaikka siinä ei ollut yhtään suolaa.

Laitoin siihen:

1 pkt naturel broilerin fileesuikaleita

pätkä kesäkurpitsaa

iso porkkana

kukkakaalia

reilu teelusikallinen basilikaa

vajaa teelusikallinen paprikajauhetta

Kaikki samaan kattilaan, vettä niin että peittyvät ja antaa kiehua ylikypsäksi.

Sitten vain soseeksi.

Osa keittovedestä kannattaa kaataa pois ettei soseesta tule liian löysää.

Näin hyvin maistui kanapata :)

Isänpäivälahja

Käydään J:n kanssa torstaisin Mannerheimin lastensuojeluliiton järjestämässä Maitoliigassa tapaamassa toisia äitejä ja vauvoja.

Maitoliiga on tarkoitettu n. 0-7kk vanhoille vauvoille ja äideille ja menestys on ollut ihan mukavaa. Joskus on parikymmentä mammaa vauvoineen joskus vähän vähemmän. Mä olen ainakin tykännyt käydä siellä ja J: kin näyttää viihtyvän :)

Eilen sitten tehtiin siellä isänpäivälahjaksi taikataikinaan painettu vauvan jalan tai käden kuva, mitä kukakin halusi. Oli kiva idea, varsinkin kun olin miettinyt mitä sitä keksisi isänpäiväksi. Käytiin sitten hakemassa lisäksi vielä lahjakortti kalastusliikkeeseen. Isi tykkää :)

Ylpee mamma!

Eilen istuttiin autossa yli 500 km yhdellä pysähdyksellä ja mun ihana pieni mies ei huutanut kertaakaan ja viihtyi autossa yli hyvin! Mä oon niin ylpee murusesta!!

Odotus oli siis, että pysähdytään ainakin viis kertaa kun isäntä nostaa metelin. Aikaisemmin ollut ihan hirveitä nuo automatkat, mutta nyt oikein ilo autoilla :)

Aikainen joululahja

Meillä kävi joulupukki hiukan etuajassa tuomassa pikku miehelle kävelytuolin. Toisin sanoen kävin äidin kanssa shoppailemassa Babystylessa.
Tuoli on muuten hyvä mutta pienen jalat ei ihan vielä yllä lattiaan :)
Mutta eipä tuolla kävelyllä vielä niin kiire ole vaikka menohalut olisi kovat,ei vaan tuo tekniikka vielä ole hallussa :)

Koiranäyttelyssä

Näyttelypäivä!!
Aamulla soi kello viittä vaille kuus ja ihme kyllä ei pahemmin nukuttanut. Aamukahvitkin sain juoda rauhassa ja ammurahkat ja raejuustotkin söin ilman hoppua kun pojat nukkui vielä. Seitsemältä olisi tavoite lähteä kohti Seinäjokea ja kansainvälistä koiranäyttelyä.
Paikanpäällä saatiin sitten odotella jonkun aikaa ennen omaa vuoroa ja harjoittelusta huolimatta Putte tohelsi kehässä. Tuloksena oli EH eli erittäin hyvä. Ei huono mutta ei niin hyväkään kun odotin ERIä eli erinomaista. Putte on saanut joka näyttelystä missä ollaan oltu EHn.
Tuomari oli ruotsalainen ja Puten arvio oli ihan positiivinen mutta silti vain EH. Harmittaa hiukan.

Oman kehän jälkeen jäätiin vielä katsomaan kiinanpystykorvien kehää. On ne vaan niin ihkuja <3
Sitähän sanotaan että jos yhden kiinanpystykorvan otat, et enää muita haluakaan. Allekirjoitan kyllä tuon lauseen. Mutta se siitä ja seuraavaa kertaa odotellessa :)

Elämän Must Do-lista

Elämä Must Do-listan kohta: koe merihätä. Check!
Itseasiassa kahdesti...

Oltiin viime viikonloppu mökillä, minne on noin tunnin venematka. Lauantain menomatka sujui ongelmitta mutta sunnuntain paluumatka venyi pariin tuntiin kun moottori sammui kesken matkan. Sinne sitten jäätiin kellumaan keskelle selkää, ankkuri vain pikavauhtia veteen ettei aallot vie ihan mennessään. Mulla meinas iskee paniikki, ei omasta puolesta mutta J:n puolesta. Kuinka sitä tuleekin kaikki pahimmat kauhuskenaariot ekana mieleen kun sattuu jotain odottamatonta.

Lapsen saannin jälkeen on sana pelko saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Ei pelko omasta puolesta mutta tuon kallisarvoisen pikku miehen puolesta.

Mutta siis tuohon merihätään, killuttiin siis ankkurissa keskellä selkää miesten yrittäessä selvittää mikä mättää. Kone ei kuitenkaan enää käyntiin lähtenyt.
Onneksi on kännykkä keksitty!!!Soiteltiin sitten rannikolle ja apuun viimein saapui vanha kalastaja ja hinasi meidät kotisatamaan. Olipahan reissu, kolmatta kertaa en haluaisi samaan tilanteeseen joutua vaikka mitään hätää ei ollutkaan. Edellisellä kerralla oli pahempi tilanne kun moottori sakkasi kahden karikon väliin, tuuli oli lähemmäs 10m/s ja ei toivoakaan moottorin uudelleen käynnistymisestä. Silloinkin tuli vanha kalastaja pelastamaan. Ja voin kertoa ettei ole monesti pelottanut niin kovaa kuin silloin. Yritä siinä pitää itsesi rauhallisena kun aallokko vain kovenee, ankkuri ei välttämättä pidä ja jos irti pääsee, on vene parissa minuutissa kivillä.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, tilanteesta selvittiin taas yhtä tapahtumaa rikkaampana eikä mitään pahempia kammoja tullut :)