Elämä Must Do-listan kohta: koe merihätä. Check!
Itseasiassa kahdesti...
Oltiin viime viikonloppu mökillä, minne on noin tunnin venematka. Lauantain menomatka sujui ongelmitta mutta sunnuntain paluumatka venyi pariin tuntiin kun moottori sammui kesken matkan. Sinne sitten jäätiin kellumaan keskelle selkää, ankkuri vain pikavauhtia veteen ettei aallot vie ihan mennessään. Mulla meinas iskee paniikki, ei omasta puolesta mutta J:n puolesta. Kuinka sitä tuleekin kaikki pahimmat kauhuskenaariot ekana mieleen kun sattuu jotain odottamatonta.
Lapsen saannin jälkeen on sana pelko saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Ei pelko omasta puolesta mutta tuon kallisarvoisen pikku miehen puolesta.
Mutta siis tuohon merihätään, killuttiin siis ankkurissa keskellä selkää miesten yrittäessä selvittää mikä mättää. Kone ei kuitenkaan enää käyntiin lähtenyt.
Onneksi on kännykkä keksitty!!!Soiteltiin sitten rannikolle ja apuun viimein saapui vanha kalastaja ja hinasi meidät kotisatamaan. Olipahan reissu, kolmatta kertaa en haluaisi samaan tilanteeseen joutua vaikka mitään hätää ei ollutkaan. Edellisellä kerralla oli pahempi tilanne kun moottori sakkasi kahden karikon väliin, tuuli oli lähemmäs 10m/s ja ei toivoakaan moottorin uudelleen käynnistymisestä. Silloinkin tuli vanha kalastaja pelastamaan. Ja voin kertoa ettei ole monesti pelottanut niin kovaa kuin silloin. Yritä siinä pitää itsesi rauhallisena kun aallokko vain kovenee, ankkuri ei välttämättä pidä ja jos irti pääsee, on vene parissa minuutissa kivillä.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, tilanteesta selvittiin taas yhtä tapahtumaa rikkaampana eikä mitään pahempia kammoja tullut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti