Rakkauteni

Eka blogikirjoitus, jännää :)

Ensimmäisenä mielessä on tietenkin minulle tärkeät olennot, pienet ja vähän isommat rakkauteni avomieheni ohella, siis ihanat eläinlapseni.
Aamuisin on mukava herätä tämän töyhtiksen sirkutteluihin, edellyttäen tietenkin ettei herralla ole nälkä tai muuten herännyt väärällä jalalla, silloin ääni on paremminkin korvia viiltävä kiljumista kuin mukavalta kuulostavaa titityy-sirkuttelua.

Kuva ei ole paras mahdollinen, pahoitteluni siitä, mutta vanha poika on hieman epäluuloinen liian lähelle tulevaa kameraa kohtaan. Sehän voi vaikka hyökätä :)
Kuvassa on siis neitokakadupoika Hubert, ärhäkkä mutta niin eloisa ja seurallinen vanha poika. Se on syntynyt ja elänyt koko elämänsä meillä eli ainakin 12 vuotta.

Samassa taloudessa minun ja avomieheni kanssa asuvat Hubertin lisäksi myös hyvin seurallinen 13-vuotias kissaherra Vili ja maakilpikonna Rudi.

Vili nauttii elämästään nykyään, ennen muuttoamme omakotitaloon se joutui olemaan todella kauan yksikseen perhetragedian vuoksi. Kuvassa Vili nauttii ensimmäisestä "omasta" pedistään lämpimän muurin vieressä. Alustakin on lämpöä hyvin pitävä keinokuitupäiväpeitto :)

Tämä kaunokainen on Elviira, 8-vuotias, hemmoteltu kiinanpystykorvaprinsessa ja äitini silmäterä itä-Suomesta. Kävimme kevään korvilla jäällä pitkällä kävelyllä ja sain jopa muutaman hyvä kuvan neidistä, joka ei tahtonut pysyä paikallaan sitten yhtään :)

Samalla reissulla mukana oli anoppini ylienerginen jackrusselinterrieripoika Putte alias Celmicolttonen jolla oli sama paikallaan pysymättömyysongelma.

Poju on usein meillä hoidossa, koska asumme omakotitalossa, jonka pihalla on tilaa purkaa loppumattomia energiavarastoja. Ja taitaa pojjaan mielestä Vilin kiusaaminenkn olla hirmu hauskaa :)