No ei mietitä noin synkkiä ajatuksia nyt, ulkona on ollut ainakin hetken mitä kaunein sää ja kotonakin saan olla vielä muutaman kuukauden.
Tätä mä rakastan syksyssä <3
Kaunista syyspäivää!
maanantai 1. lokakuuta 2012
Lokakuun eka jo!!
Mihin tää aika oikein katoaa?? Vasta oli kevät ja jumbosuuri maha, selkä tohjona ja olotila kuin ylipainoisella sotanorsulla ja nyt mun maha on ainakin melkein kadonnu, muistona vain vaaleita raitoja ja löysää nahkaa sekä maailman suloisin, ihanin ja rakkain pikku mies joka kasvaa mieletöntä vauhtia (liian nopeesti mun mielestä ). Ajan kuluessa lähenee myös töihin meno, ahdistaa jo nyt vaikka se onkin ajankohtaista vasta helmikuussa. Onneks ei tarvitse kuitenkaan laittaa J:ta vielä hoitoon, mutta se tarkoittaa myös sitä ettei nähdä T:n kanssa paljoa. Siis T aamussa ja minä illassa töissä. :( No, pakkotilanne. Osittainen hoitovapaa helpottaa ainakin vähän mun ahdistusta mutta ei se silti unelmatilanne ole.
No ei mietitä noin synkkiä ajatuksia nyt, ulkona on ollut ainakin hetken mitä kaunein sää ja kotonakin saan olla vielä muutaman kuukauden.
Tätä mä rakastan syksyssä <3
No ei mietitä noin synkkiä ajatuksia nyt, ulkona on ollut ainakin hetken mitä kaunein sää ja kotonakin saan olla vielä muutaman kuukauden.
Tätä mä rakastan syksyssä <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Täällä kans ahdistaa tuo töihin paluu.. En halua vielä! Toisaalta en halua myöskään jäädä kotiin kituuttamaan.. Ja jos tekisin 6h/pv niin mitä siitä jäisi käteen kun vähentäisi työmatkakustannukset ym. Tällä hetkellä houkuttelevin vaihtoehto on tehdä pari viikonloppua silloin tällöin ja pysytellä kotona pojan kanssa.
Me saadaan vielä hoidettua T:n ja anopin kanssa J:n hoito niin ettei tartte vielä laittaa kunnalliseen hoitoon ja kun jään osittaiselle hoitovapaalle kela maksaa tukea siihen ja päälle kodinhoidontuki. Sillä nyt pärjää vähän paremmin. Se on niin ahdistavaa kun nyky-yhteiskunnassa ei oo keskituloisella asuntovelkaisella varaa jäädä kotiin kun lapsi on pieni. Niillä rahoilla ei eletä ja makseta laskuja.
Ja stressaan sitäkin että miten illat menee kun en oo kotona. Voi äidin tuska ja ahdistus!! (Todennäköisesti kaikki menee hyvin ja huomaan hermonneeni turhaan :) )
Lähetä kommentti