Olen ehkä hiukan kontrollifriikki, mutta haluan suunnitella synnytystä edes vähän etukäteen.
Vähän siinä mielessä, etten tietenkään pysty itse päättää milloin ei enää niin pieni perhonen tulee maailmaan vaan paremminkin millä tyylillä, luomuna vai lääkkeellisellä kivunlievityksellä, sun muita juttuja vaikka ainahan on se mahdollisuus, että jotain menee vikaan ja joudutaan tekemään sektio tai muuta vastaavaa. Mutta ei nyt saa maalata piruja seinille. Kaikki menee hyvin.
Jotkut tuntuvan vannovan mahdollisimman vahvaan lääkitykseen, jottei sattuisi, mutta minä alan olla sitä mieltä, että luomuna mennään tai ainakin yritetään. Luonto on hoitanut homman ihan hyvin ennenkin ja hoitaa edelleen. Kestän kipua suht hyvin, mutta eipä se liika kipu ole tietysti hyväksi vauvallekaan, jos äiti on kaikki lihakset pinkeänä ja lopulta liian väsynyt enää ponnistamaan kivun takia. Mutta yrittää ainakin haluan. En tykkää muutenkaan syödä lääkkeitä kuin pakon edessä ja neuloista en pidä sitäkään vähää. Ajatuskin, että selkärankaani työnnettäisiin piikki tai edes minnekään muuallekaan, ei houkuttele. Ainut poikkeus on aquarakkulat, niiden merkeissä saa neulata.
Olen lueskellut jo jonkun verran lääkkeettömästä kivunlievityksestä esimerkiksi täältä bebesinfon sivulta ja tältä nettisivulta ja tästä gradusta. Ja inhimillisemmältä nuo vaihtoehdot tuntuvat kuin lääkkeet.
Toivon myös, että kyseisessä sairaalassa on tarjota enemmän vaihtoehtoja lääkkeettömään kivunlievitukseen kuin lämpöhaude ja hieronta. Fysiopallon taidan lainata äidiltä jo kotiin, en halua edes sairaalaan ennen kuin on pakko, joten jonkinlaiselle kivunlievitykselle on varmaan tarvetta kotonakin.
Ehkä minussa asuu pieni masokisti tai viherpiipertäjä joka haluaa uskoa luonnon voimaan, ovathan lukemattomat naiset ennen minua saattaneet lapsensa maailmaan ilman kipulääkkeitä. En osaa ainakaan vielä pelätä tai jännittää, luotan kehooni ja vauvaani, joka jollain ihmeellisellä tavalla tietää kuinka pitää toimia kun aika on kypsä. Asiaan tietysti vaikuttaa myös se, että äitini ja siskoni ovat synnyttäneet luomuna. Ja heihin ei kuulemma ole koskenut kovinkaan kovasti. Tähän ajatukseen yritän luottaa, samasta puusta kun olen kuitenkin veistetty, katsotaan sitten kestänkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti