Hrrr, kun on kylmä!!!

Ei saisi valittaa kun talvi nyt viimein tuli, mutta näillä pakkasilla väkisinkin alkaa viluttaa. Ainakin jos sisätiloissa mittari näyttää aamulla ikkunan vieressä 13 astetta...Äkkiä tuli uuniin ja toivomus pattereiden asennuksesta eteenpäin.

Ikkunoiden pakkastaidetta

Ihana olisi ulos mennä kun aurinko paistaa ja ilma olisi raikas, mutta noilla pakkasasteilla tuntuu hengitystiet jäätyvän tukkoon.

Tykkään siis talvesta, ollaan parina viime vuonna käyty näihin aikoihin viikko lomailemassa Ylläksellä laskettelun ja rentoutumisen merkeissä, mutta sattuneesta syystä jäi reissu tekemättä tänä vuonna. Vaikka en kasvavaa mahaa vaihtaisi mihinkään, olisi mulle saattanut muutama harmin aiheuttama kiukunpuuska tulla kun muut lähtee mäkeen ja mä saan jäädä rinteen alle ruikuttamaan tai afterskihin juomaan kuuma kaakaoöverit. Ilman alkoholia, of course. Ei sillä etteikö kaakao olisi hyvää. Silloin tällöin. Parasta kaakaota on itse tehty, joko ihan kunnon suklaasta tai sitten hyvästä suklaakastikkeesta kuumaan maitoon tehty ja vaikka kanelilla maustettu herkku. Ja kermavaahtoa unohtamatta :)

Kaakao kermavaahdolla ja kanelilla maustettuna, nams :)

Säälittää jo ajatuskin, mitä toinen puolisko olisi saanut sillä reissulla kestää kun mun sisäinen känkkäränkkä olisi saanut selätysvoiton silloin tällöin. Kun nyt viime aikoina on tuntunut noita äkillisiä leimahduksia olevan useampikin...Onneksi murulla ainakin vielä tuntuu olevan ymmärrystä mun ailahteluja kohtaan <3

Ainut ilmaantuva ongelma alkaa pikapuoliin olla toppatakkien ja -housujen kiristys. Vyötärö alkaa olla niissä lukemissa, että vähän kaikki takit ja housut kiristävät ja puristavat, ja en millään raaskisi ostaa uusia enää vain parin kuukauden vuoksi. Pitänee omia joku miehen takeista, niiden luulisi sopivan vielä hetken, housuista en ole enää niin vakuuttunut :)
Olen vissiin hieman omituinen nainen kun en halua uusia vaatteita ostaa, mutta en näe järkeä tuhlata isoja summia rahaa vaatteisiin, joita ei ainakaan heti tule käytettyä enempää, tai ne eivät vaan istu päälle enää pikku pomon saapumisen jälkeen. Pihi olen. Tai sitten salaa ajattelen, että saan ostaa vaatteita sitten kun olen "normaalikokoinen" jälleen. Kauhtuneen ja homssuisen kotiäidin kuvaksi en halua, nyt kun viimein alkaa tämä minun naisellisuuteni kukkimaan, haluan korostaa sitä kauniilla vaatteilla, jotka istuu ja näyttää omaan silmään hyvälle.