Siipiveikon elämää

Meillä on viimeiset pari viikkoa rakennettu välirauhaa minun ja kovaäänisen neitokakadun välille.

Hubert on jossain välissä keksinyt, että on ilmeisesti liikaa yksin(mitä en kyllä ihan täysin kiellä) ja tuo sen kaikkien tietoon kiljumalla viiltävän kovalla äänellä ja olemalla superkiukkuinen sitten kun seuraa olisi saatavilla. Ei siis todellakaan sirkutusta aamuauringossa.

Ja tähän lisättynä talviajan pimeys ja viileys, niin stressireaktiona sitten on ollut höyhenien nyppimistä ja pahaa oloa molemmin päin, kun töyhtikselle ei tuntunut kelpaavan mikään. Ei seura, ei herkut, ei mikään.

Häkkiin ei paljon käsiä kannattanut vieraan tai minunkaan työntää, nokasta tuli heti, omaa mökkiä kun puolustetaan ärhäkästi. Nyt on sekin vähän rauhoittunut.

Välirauhaa on rakennettu nyt enemmällä seuranpidolla, siis eikun kaverin häkki alakertaan kun siellä ollaan sekä seurustelemalla enemmän. Yläkerrassa häkki onkin sitten melkein aina auki jos kotona ollaan ja jos tietokoneella istuskellaan, on Hubert touhuilemassa olkapäällä. Olen tullut siihen tulokseen, että tirpassa on harakan vikaa, kiiltävät kaulaketjut ja korvikset on tosi kiva juttu näpertää.

Mun kanssa Hubert ei ole ihan hetkeen "jutellut", siis sirkutellut ja naksutellut, mutta murun kanssa Hubert juttelisi vaikka kuinka kauan. Mutta parannusta on tapahtunut, minäkin olen nyt saanut muutaman sirkutuksen vastaukseksi ja kaveri suostuu tulemaan taas kädelle ja istuskelee olkapäällä tyytväisen oloisena.

Kamera aiheuttaa hermostusta

Vielä poika on vähän epäluuloinen ja pyrähtää olkapäältä ja kädeltä pois jos tulee kova ääni tai säikähtää jotain, mutta huomattavaa edistystä on tapahtunut, mistä, luonnollisesti, olen tosi iloinen. Tilanne oli nimittäin aika hirveä, kun toinen aloittaa viiltävän kiljumisen jo aamusta ja ei rauhoitu millään, ajattelin jo, että jos tilanne ei ala parantumaan, niin pakko miettiä jo luopumistä, mikä on vastoin minun periaatteita. Hubert on kuitenkin syntynyt meillä ja on jo sen ikäinen, lähempänä 15 vuotta, etten haluaisi aiheuttaa sille enempää stressiä kodin vaihdoksella. Ja mikä myös särkisi minun sydämen :( Mutta onneksi on meidän välit paranemaan päin :)

Herkkuja hakemassa :)

Yksi syy kiukutteluun ja muutokseen voi tietysti olla maha-asukki, johon Hubert reagoi näin, saa nähdä sitten mitä tapahtuu kun nyytti lopulta muuttaa konkreettisesti taloon. Toivottavasti ei tule pahempia kohtauksia, Hubert kun on hyvin seurankipeä. Mutta kesä tulee ja kunhan on tarpeeksi lämmintä pääsee siipiveikkokin
terassille nauttimaan lämmöstä ja ihmettelemään muiden lintujen ääniä. Se helpottaa kummasti :)