Odotettu pitkä viikonloppu

Kun asuu kaukana omasta perheestään,tapaamiset saattavat olla harvassa.Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Nyt sitten viime torstaina tärkeimmät ihmiseni, äiti, isäpuoli, sisko ja siskonpoika, tulivat viimein käymään täällä pohjanmaalla. Olin niin odottanut ja stressannut kaikkea,alakerran lattia täytyi saada valmiiksi,sohva ja telkku paikalleen, halusin että edes jotain olisi valmiina kun perheeni tulee. No valmista saatiin melkein,vain lattialistat puuttuvat alakerrasta :)
Alkukommelluksien jälkeen kun asuntoauto saatiin omalle paikalleen ilmapiiri helpottui. Sää oli siis ollut plussan puolella pari päivää ja meidän pihatie ja piha oli aivan sohjoa vaikka yritettiin sitä putsata silloin ja koko talvi. Kommelluksia aiheutti siis asuntoauton kiinni jääminen,useampaan otteeseen.Melkein oli arvattavissa, painava auto ja kapeat renkaat.Ei hyvä yhdistelmä sohjossa ajeluun. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, auto paikallaan ja ihmiset sisällä ja tiedossa sunnuntaihin saakka parasta seuraa <3

Äiti ei koskaan saavu tyhjin käsin ja tulevana mummina oli maha-asukille tehnyt ihanan sairaalasta kotiutumispuvun.

Näkyy uusi lattiakin :)

Ja koska arvostan käsintehtyjä asioita teollisen tuotannon sijasta, oli äiti virkannut minullekin pari juttua; molempiin kylppäreihin matot: 

Tehty trikookuteesta virkkaamalla

Sekä paperirullatelineet, toisen sydämillä ja toisen ruusuilla:

Saa rullat nätisti käden ulottuville

Näiden lisäksi tuli roppakaupalla itsetehtyjä mehuja sun muita herkkuja, äiti haluaa hemmotella kuopusta silloin kun nähdään, vaikka minulle riittäisi pelkkä läsnäolo, mutta minkäs teet kun on itsepäistä sukua, ei auta väittää vastaan <3

Aikaisemmin mainitsinkin Pentikin vanilja-sarjasta, jota haluaisin lisää. Äiti ja sisko sitten päättivät ostaa minulle syntymäpäivälahjaksi ne haluamani kahvi- ja teepurkit.

Himoitut purkit ja esikkoja sekä maalauksen tarpeessa oleva naarmuinen pöytä :)

Aika meni aivan liian nopeasti ja sunnuntai ja lähdön hetki koitti taas. Olisin pitänyt vieraani kauemminkin mutta siskonpojan täytyi mennä maanantaina kouluun ja siskon töihin. Kovin tuli hiljaista taloon, kun murun kanssa kahdestaan jäätiin. Ja vielä hiljaisempaa kun murukin lähti kelkkailemaan kaverinsa kanssa, minua kun ei huolita enää mukaan. Ja enkä oikeastaan haluakaan, koska bensa haisee ja ajonopeuden täytyisi olla köröttelyvauhtia ettei pomputa ja täristä liikaa ja tykkään itse, että kun ajetaan niin sitten ajetaan kunnolla :)
Putsasin sitten muutaman mariskoolin ja arabian vanhan kannun ja laitoin esille ja lueskelin joululahjakirjaa joka oli äidillä lainassa.
Mutta paluu arkeen se on täälläkin, eli jos menisin laittamaan vaikka pyykkikoneen päälle ja tyhjentämään eteisen, että saadaan listaleikkuri jälleen käyttöön ja homma etenemään.